— En minä tahdokaan tuota ruokotonta elävänä nähdä. Tyydyn siihenkin, kun näen sen kuolleena maassa makaavan.
— Minäkin tyydyn erinomaisesti siihen. Pelkään vain pahasti, ettei isokarju aiokkaan meidän lystiksemme paneutua kuolleena maahan makaamaan.
— Mitä minä sen aikomisista. Minä se tässä aion. Ja aikomukseni on panna karhu tekemään itsemurha ja omat sanomakellonsa soittamaan. — Mutta "päivä puolessa, nälkä suolessa". Ei ainakaan minun vatsarustinkini tyydy, ellei ruoalla lepytetä.
Syötyämme lähdimme kohta pirttimäelle. Tarkoin tarkastettuamme, mitä tietä karhu oli tullut, laahasimme sinne raskaan pölkyn, johon sidoimme molemmat pyssyt lujasti kiinni ja viritimme ne nuoralla siten, että jos karhu kulki samaa tietä, se ei voisi olla pyssyjä laukaisematta. Laskelmien mukaan pitäisi luotien osua sydämen kohdalle. Hirret kannoimme kaikki uudestaan mäelle entiseen paikkaansa. Luulimme varmasti, ettei karhu malttaisi olla edellisen yön lystiä uudistamatta.
Kirveet sänkytovereina panimme maata, ja vaikka jännityksemme oli suuri, olimme päivän työstä niin väsyneet, ettemme kauaa jaksaneet valvoa, ennen kuin silmät painuivat umpeen. Puoliyön aikana heräsimme kuullessamme, miten jo ensimmäinen hirsi vieri mäenrinnettä alas ja loiskahti veteen. Karhu oli siis tullut toista tietä kuin edellisenä yönä. Kuulimme miten toinen hirsi toisensa jälkeen meni samaa tietä kuin ensimmäinen. Tyytyväisellä mörinällä karhu säesti vierivien hirsien jyrinää. Laskimme kahdeksaan asti. Silloin jyrinä päättyi, ja karhu ikäänkuin voitostaan riemastuneena kiljaisi pari kertaa, että metsä kaikui. Sitten oli kaikki hiljaista.
— Mitä sitten lauletaan, kun virsi loppui? kuiskasin Matille.
— Odota vielä hetkinen. Aamen aina virren päässä, tikku makkaran nenässä. Ehkä se vielä aamenenkin laulaa, kun kerkeää.
— Eihän lisä pahaa tee muuta kuin maantien jaossa ja selkään saannissa.
Mikä meihin lie mennyt, kun näin uskalsimme leikkiä laskea, vaikka missä hetkessä hyvänsä karhun kynnet olisivat voineet olla niskassamme.
— Mutta jos tuo ruokoton ryhtyy samaan temppuun, kun huomaa pyssypölkkymme; voi käydä niin, että karhu ampuu meidät emmekä me karhua.