Samassa kuulimme karhun jo tulevan mäenrinnettä alas. Äkisti olimme molemmat paksun kuusen takana. Tarpeeton oli kuitenkin pakomme, sillä samassa paukahtivat laukaukset, ja päästäen hirveän mölinän syöksyi karhu kuin myrskytuuli nuotiomme ohitse ja katosi metsään. En voinut olla lähettämättä sen perään neuvoa: aja hiljaa ahtehessa, paremmin reki pitää. Matti kuitenkin puolsi karhua, väittäen, ettei ole sääriä säästettävä, kun on kiire kintahissa.
Oli miten oli, yrityksemme oli epäonnistunut.
Seuraavana aamuna tarkastimme karhun jälkiä ja huomasimme niissä jokusen veripisaran. Seurattuamme askeleita pari sataa metriä löysimme — kaksi hammasta. Toinen luodeistamme oli siis sattunut suun kohdalle ja ilmaiseksi vapauttanut karhun parista hampaasta suurempaa vahinkoa sille aiheuttamatta, mikä ei ollutkaan ihmeteltävää, kun karhu oli tullut toista tietä kuin olimme odottaneet. Olimme menetelleet ajattelemattomasti. Meidän olisi pitänyt asettaa pyssyt siten, että toinen luoti olisi sattunut kohdalle, tuli karhu sitten kumpaa tietä hyvänsä. Palikka selkään sille, joka jälestäpäin neuvon keksii.
Kun suuresti pelkäsin, että Matin pitkät kuulat olivat lyöneet pyssynpiippumme vääriksi, vaadin, että pilkkaan ampumalla hankitaan asiasta varmuutta. Matti väitti, etteivät ole ennenkään Mataraisen piiput pettäneet, ja oikeassa hän oli, kaikeksi onneksi.
Rakensimme nyt aittapahasen puuhun, sillä pelkäsimme, että karhu muuten ehkä rupeaa muonavarastoamme vähentämään. Valitsimme pienenpuoleisen kuusen, jonka oksat hyvin kestivät meidän painomme, mutta laskelmamme mukaan eivät kestäisi karhun painoa. Seuraavina päivinä toimme kaiken omaisuutemme, yksin purjeenkin, leirille.
Nyt tein Matin ehdotuksesta luettelon omaisuudestamme. Luettelo sai tämän muodon:
Kalustoluettelo.
Kahdet melkein uudet sarkavaatteet.
Kahdet pieksusaappaat.
Kaksi karvalakkia.
Neljä paitaa ja neljät alushousut.
Neljä paria sukkia.
Kahdet kintaat ja vanttuut.
Yhdet vällyt ja viisi sudennahkaa.
Yksi jääjahti purjeineen, köysineen ja nuorineen.
Kaksi lujaa tuohikonttia.
Kaksi hakkuukirvestä ja kaksi käsikirvestä.
Yksi "koipelisaha" ja yksi kolmisulkainen viila.
Kaksi ihan käyttämätöntä kovasinta.
Yksi "kolmen varttituuman" käsinäveri.
Kahdet tupet.
Kaksi taskukelloa perineen ja kompasseineen.
Kaksi hyvää luodikkoa.
472 nallia.
Kaksi kiloa ruutia, parikymmentä laukausta vaille.
Raskaanpuoleinen lyijykäärö.
Kaksi kuulamuottia ja yksi valinkauha.
Tulitikkuja, vähän yli neljä laatikkoa.
Kaksi "rengasta" messinkistä paulalankaa ja kaksi sykyrää
pellavaa kiinnitysnauhoiksi.
Yksi pussi sisältäen parsimisneuloja, lankaa, äimiä y.m.
metsämiehen varustuskaluja.
Yksi jauhokuli ja kauraryynipussi.
Yksi nahkainen pussi suolaa.
22 leipää ja muutamia vesilintuja.
Yksi rasia silakoita ja s:n voita ja masiinaläskiä.
Yksi rautapata ja yksi paistinpannu.
Yksi kukkaro sisältäen Smk. 17:30.
Yksi kultainen rannerengas.
Kun olin saanut luetteloni valmiiksi, luin sen Matille, joka julisti, että olimme runsaasti varustetut tämän maailman tavaroilla, niin että tulisimme useampiakin vuosia toimeen saarellamme, jos niin katsoisimme hyväksi. Paremmin olimme varustetu kuin monet Roopinpojat.
Erittäin iloisia olimme näveristä, sillä ilman sitä emme olisi voineet kunnollista ruuhta rakentaa kesän tarpeeksi. Näveri oli minun omani, enkä malttanut sitä jättää kotiin, kun olin sen pikkupoikana isältäni saanut, ja ajattelin, että se ehkä metsässäkin voisi olla jollain tavalla hyödyksi. Myöskin innokas linnustaminen tuli nyt hyödyksi, kun meillä muuten ei olisi ollut paula-"värkkiä" mukanamme. Päätimme mikäli mahdollista säästää ampumavaroja ja käyttää pauloja. Pajukoissa nevanrannalla näytti olevan metsäkanoja viljalti.