Karhu ei ollut kiljunut siitä asti, kun se ampui suunsa vialliseksi. Kannoimme sentähden vielä kerran pirtin alushirret paikoilleen. Emme kuitenkaan vielä ryhtyneet rakennustyöhön. Vesilinnut rupesivat näet nyt levottomasti lentämään sinne tänne, josta huomasimme, että ne luultavasti pian aikoivat poistua, ja päätimme ampua niitä niin suuren varaston kuin suinkin mahdollista. Rasvaiset hanhet maistuivat mielestämme paljon paremmalta kuin metsälinnut. Viikon ajan emme siis tehneet muuta kuin ammuimme lintuja, melkein yksinomaan hanhia. Nämä muuten niin arat linnut olivat nyt helposti ammuttavissa, kun ne koko pitkät päivät lentelivät toisesta lammikosta toiseen. Yhdestä ainoasta paikasta, jossa oli erittäin sopiva suoja, ammuimme toistakymmentä hanhea ja useampia heinäsorsia.

Eräänä aamuna herätessämme olivat kaikki vesilinnut lähteneet. Järvi ja rannat tuntuivat niin omituisen hiljaisilta. Iloiset metsästyspuuhat täytyi nyt jättää ja ryhtyä lintujen säilyttämiseen talven varalle. Niitä riippui jo aittamme katossa koko suuri kimppu siivottuina ja kynittyinä. Sanotaan ettei suola sydäntä tuimaa eikä terva mieltä käännä. Mutta edellinen oli samaten kuin jauhotkin laskettu vain tämän talven varaksi. Päätimme sentähden savustaa lintuvarastomme. Savustusuunin tekemiseen meni kaksi päivää, mutta silloin se oli myös erinomainen. Tuskinpa olisimme sitä kokoon saaneet ilman näveriämme. Lautojen teko savustustorvea varten meni oivallisesti. Kun hirret lämmitettiin nuotion vieressä, niin niistä sai kiilaamalla oikein kauniita lautoja. Lautojen saumaaminen toisiinsa tuotti meille ensin paljon vaivaa, mutta kun otimme varren toisesta kirveestä ja laitoimme itsellemme höyläntapaisen, meni työ reimasti. Laudat kiinnitettiin poikkipienoihin vaarnoilla, joitten päät torven sisällä jätettiin niin pitkiksi, että savustettavat linnut ripustettiin niihin.

Täten saimme erinomaisen kolmen metrin korkuisen savustuskaapin, jossa saatoimme samalla kertaa savustaa kymmenen hanhea, jopa enemmänkin. Jos vain säännöllisesti hoidettiin tuli, niin panos valmistui vuorokaudessa. Linnut olivat savustettuina erinomaisen maukkaita ja seuraavana kesänä yhtä hyviä kuin juuri valmistuttuaan. Savustamiseen käytimme yksinomaan leppäpuuta ja katajaa. Kun Matti mielellään hoiti kaikkia ruoanvalmistusaskareita, ryhdyin minä innolla ja tarmolla pirttihirsien tekoon. Otin yksinomaan kelopuita, että pirtistä tulisi kuiva. Tosin kyllä ei märkä pala eikä vesi happane, mutta kuiva pirtti on aina kodikkaampi kuin kostea, ja meidän pirtistämme oli tuleva kuiva.

Kun Matin toimi ei vaatinut yhtäjaksoista työtä, kannoimme hirret mäelle sen mukaan kuin ne valmistuivat. Karhua emme olleet vieläkään nähneet emmekä kuulleet ja rupesimme jo toivomaan, että toinen luoti olisi astunut hyvin ja tappanut sen. Kuitenkin tehtiin varmuuden vuoksi pirtin ovesta niin luja, että se voisi kestää karhunkin hyökkäyksiä.

Oli marraskuun 24. päivä, kun ensimmäinen hirsikerros pantiin. Liikkuu tuppi linnan työssä, olkapää omassa työssä, sanotaan, ja kyllä me nyt liikutimme olkapäitämme. Sitä ne kyllä kaipaavatkin, sillä ne olivat hirsien kannosta käyneet hieman aroiksi. Päätimme lujasti, että jos Herra suo terveyttä ja voimia, niin jouluaatto vietetään lämpimässä pirtissä. Ja lämmin siitä oli tehtävä. Matti väitti, että lämmin on hyvä kesälläkin, ruoka viljavuosinakin. Miksi siis ei tehtäisi talveksi lämmintä pirttiä, kun sammalia tilkitsemistä varten oli vaikka kuinka paljon? Päätettiin siis tehdä seinistä niin tiiviit, ettei talvella vilu tule eivätkä kesällä sääsket syö. Tätä varten oli tarpeen tehdä varat hirsien väliin neljän tuuman levyisiksi, että mahtui runsaasti sammalia. Hirret jätettiin pyöreiksi sekä pirtin sisä- että ulkopuolelta, koska tämä säästi paljon työtä ja meidän mielestämme pirtistä tuli täten sievemmän näköinen. Isompi näveri olisi nyt ollut hyvä olemassa, mutta emmehän me olleet lähteneet matkallemme pirtinrakentamista varten, ja tulimme pienelläkin toimeen, kun teimme vaarnat kovista kuusenoksista.

Asetimme pirtin semmoiseen paikkaan, jossa oli sopiva kivi tulisijaa varten. Päätimme jo keväällä tehdä tiiliä ja muurata oikean takan savupiippuineen. Nyt meidän oli pakko tyytyä saunankiukaaseen ja varustaa räppänät seiniin. Oudolta tuntui laitos aluksi, mutta kun siihen tottui, kävi tämmöisessä pirtissä asuminen hyvin. Tyydyimme aluksi multalattiaan, mutta heti uuden vuoden jälkeen laitoimme puisen lattian. Ja keväällä tuohenkiskonnan aikana peitimme turvekaton tuohikatolla.

Olimme ensin ajatelleet tehdä pirtistämme oikein komean, kaksitoista tai ehkä neljätoista hirsikerrosta. Huomasimme kuitenkin pian, ettei se siinä tapauksessa valmistuisikaan jouluksi, ja rupesimme myöskin pelkäämään, ettei kiuas jaksaisi pitää niin korkeaa pirttiä lämpimänä. Vähensimme siis vaatimuksiamme, ja kun kymmenes kerros oli pantu ja huomasimme, että huone lattian ja katonrajan väliltä tulisi olemaan kaksi metriä, tyydyimme siihen korkeuteen ja rupesimme päätyjä nostamaan. Onneksi oli kuutamoaika, että puhteilla saatoimme nostaa turpeita ja valmistaa kattomalkoja, sillä päivänvalon aika rupesi käymään kovin lyhyeksi.

VIII.

Joulun aattopäivänä siirsimme vuoteemme pirttiin. Seinät olivat tosin vielä tilkitsemättä — sammaloitu ne oli kuitenkin runsaasti — ja vuoteet asetettiin vain multalattialle, mutta omassa pirtissä asuttiin. En voi mitenkään kuvata sitä kodikkuuden tunnetta, joka valtasi sydämemme, kun astuimme kynnyksen yli ja suljimme oven jälkeemme. Se oli juhlallinen hetki. Itsestään menivät kädet ristiin, ja pitkän hetken seisoimme siinä oven vieressä sanaakaan puhumatta. Oli kuin emme olisi uskaltaneet astua etemmäksi. Mutta äkisti sieppasin päreen orrelta, sytytin sen palamaan ja pistin pihtiin. Oli meillä kynttilöitä, niin kauan kuin mäntyjä mäellä kasvoi. Matti teki samaten pannen vielä kaksi "kynttilää" palamaan, niin että kolmihaara loimusi tuvassa. Kopeloin konttiani, sain sieltä virsikirjani, istuin pölkylle ja luin ääneen joulupäivän epistolan ja evankeliumin rukouksineen. Mattikin sai virsikirjansa esille, lauloimme jouluvirren ja luimme siunauksen.

Näin aloitimme joulujuhlan, vihkien samalla kertaa pirttimme asuttavaksi.