Matti oli hämmästyksestä pudota lattialle. Otti sitten kalan käteensä, käänteli sitä pari kertaa takan edessä, mutta ei puhunut mitään.
— Mikset vastaa? Ei tämä varastettu ole. Haukiuistimella se on saatu. Vai etkö tiedä, että Kaskisessa on kaikki kalamiehiä, paitsi pormestari ja Ponki, jotka istuu ja onkii?
— Sitähän minä sunnuntaina rupesin epäilemään, kun niin kauan viivyit, että sinut on nimitetty hoitamaan Kaskisen pormestarin virkaa. Mutta luulin sinulta puuttuvan kaikki siihen kuuluvat kapineet.
— Kelpaako? Sano pian, muuten jäät ilman.
— Kelpaa, kelpaa. Pian täällä voidaan kuin Lissaponin kuninkaan kissat.
— Ilmaiseksiko luulet saavasi! Ei niin. Kenkki on kuollut ja ilmiantaja tapettiin Kyrön kankaalla. Sano heti joku ylistelevä sana joulukalastani, äläkä juonittele niinkuin iiläinen papinvaalissa.
— No hyvä kala on leveä ja lihava. Loistaa ja paistaa kuin kalajokelainen pyhähousun nappi. Joko saan osani?
— Jo saat. Heitä nyt hiilille paistumaan.
Kun illallinen oli syöty, rupesi minua nukuttamaan. Koko päivä oli aherrettu kaikin voimin, ja pirtti oli niin lämmin, että pakkasi tulemaan hiki. Mutta Matti oli nyt semmoisella puhetuulella, ettei hän mitenkään laskenut minua maata. Lisättiin siis puita kiukaaseen, ja istuttiin vielä hetkiseksi nauttimaan pesänpaisteesta.
— Kuules Jussi!