— Mutta minäpä en pureksikaan mälliä enkä aiokaan sillä vietävällä ikinä suutani tuhria. Hampaani ovat siis hyvässä turvassa. Enkä siihen keripukkitautiisi paljon usko. Olen vain yhden ainoan kerran elämässäni nähnyt keripukkia sairastettavan, ja sen teki eräs pitkä roikale, joka minulle syyti rumempia sanoja kuin yhdenkään vaimosta syntyneen tarvitsee sietää. Hän sai tuommoisen äkkinäisen taudinkohtauksen, jota sinä keripukiksi nimität.
— Ei se oikeaa keripukkia ollut, mitä pukkausta lie ollutkaan. Mutta oli miten oli, kyllä minä ryynipussin ja savustetut linnut korjaan. — Ylihuomenna siis joka tapauksessa lähdetään täältä pois.
— Hyvä on, että tämä asia nyt on päätetty. Aikakin rupeaa rattoisammin kulumaan. Oikein olen iloinen.
— Siinä tapauksessa on tällä haavaa maailmassa neljäkin iloista.
— Ketkä ne kolme ilokumppania?
— Kissanpoika, vohlanpoika ja keski-ikäinen leski. Ne ovat aina iloisia.
— En minä keski-ikäisestä leskestä ilokumppaniksi huoli.
— Olkoon sitten kissanpoika, vohlanpoika ja meidän Matti, niin pysyvät sittenkin kolmena. Vähennetään keski-ikäinen leski tykkönään pois.
Seuraava päivä ei tuonut mitään ilmanmuutosta. Siksi kuormasimme kelkan lähteäksemme hiihtämällä varhain aattopäivän aamulla matkaan.
Kello viisi seuraavana aamuna teimme päätöksestä totta ja hiihdimme kompassin mukaan tarkoin siihen suuntaan, missä Matti luuli nähneensä Paapanmäen. Puolen tunnin verran hiihdettyämme emme voineet erottaa kompassin viivoja. Taivas oli mennyt pilveen. Samassa tunsin tuulahduksen niskassani. Rupesi tuulemaan. Samalla hetkellä käännyimme takaisin hiihdettyä latua ja osasimmekin, suurella vaivalla tosin, jahdin luo. Ajolumi täytti nopeasti suksenjäljet. Kelkka nostettiin jälleen jahdille ja purje mastoon. Aluksi meidän täytyi tallustella vieressä ja lykätä sauvoilla, mutta hetken perästä tuuli voimistui ja aluksemme rupesi menemään. Kompassia ei voinut käyttää muuta kuin pari kertaa tulitikun valossa, joten ohjasimme jahtia arviolta tuulen mukaan. Vasta kymmenen aikana rupesimme erottamaan kompassin viivoja, ja huomasimme pitäneemme liian paljon oikealle. Virhe korjattiin pitämällä enemmän vasemmalle. Tunnin kuluttua tuuli kiihtyi aimo lailla, ja pian sen jälkeen rupesimme erottamaan Paapanmäen noin parin peninkulman päästä edessämme.