— Oikeassa ollaan, koska hovirätti näkyy, huusi Matti riemastuneena.
Minunkin täytyi ilosta nousta seisomaan aluksessa, joka silmänräpäyksessä teki "täyskäännöksen vasempaan" ja lennätti minut aika viekkiä kinokseen. En loukkaantunut. Sain peräsimen uudestaan käteeni, ja kohta jahti kulki vinhasti, mutta vakavan käden ohjaamana, päämaaliansa kohti. Kuta enemmän rantaa lähestyimme, sitä selvemmin näkyivät maiseman yksityiskohdat, ja kello kahdentoista aikana erotimme selvästi paapan ryhdikkään vartalon Paapanmäen ylimmällä laella. Samassa antoi tuuli meille hyvän "satamakyydin", ja viisi minuuttia myöhemmin seisahtui lumijahti saman kannon viereen, josta lähes neljätoista kuukautta varhemmin olimme lähteneet liikkeelle.
Löytöretkemme oli päättynyt onnellisesti.
XII.
Paappa oli jo paikalla ja tervehti meitä iloisella kädenlyönnillä.
— Hyvää joulua ja tervetultuanne takaisin kotiin. Monta kertaa olen jo tähystystornista etsinyt purjettanne. Aika laillahan te olette miehistyneet!
— Mikäpä siinä miehistyessä, kun miehen toimissa on oltu. Hyvinpä tekin olette säilynyt, näytätte nuoremmalta ja notkeammalta kuin vuosi sitten.
— Ei notkeudessa ole kehumisen varaa. Mutta lämmittäähän henki vielä näitä vanhoja luita. Ja on Luoja antanut terveenäkin pysyä, ettei vielä menneenä kesänä tarvinnut hävetä jäämästäni muista niittäjistä jälelle. Mutta suuria kantamuksia eivät enää minulle tahtoneet tytöt tehdä.
Ukon ylpeytenä oli pysyä heinämaalla ja leikkuutyössä toisten miesten rinnalla.
Rupesimme purkamaan kuormaamme ja kantamaan aittaan, eikä ukko pienempiä kantamuksia ottanut kuin me pojatkaan.