Kauaa ne eivät siinä rapsineetkaan, ennenkuin taasen koko lauma oli ladossa. Pian löysivät ne reiän, joka vei alustaan. Yksi niistä, joka ei ollut kaverinsa kohtalosta viisastunut, yritti kohta ryömiä tästä alustaan. Mutta tässä minulla oli erinomainen puolustusasento. Hyökkäsin paikalla tulijan kurkkuun.
Se yritti heti vetäytyä latoon takaisin, mutta kun kaikki sudet yhtaikaa pyrkivät reiästä alas, puristui se paikalleen niin lujasti kiinni, ettei päässyt liikkumaan sinne eikä tänne. Sitä paitsi oli reikä liian pieni sen päästä alustaan. Minä tietysti en hellittänyt otettani, ennenkuin luulin vihollisen kuolleeksi, jolloin toverit heti vetivät sen reiästä ladon edustalle. Samassa susi kuitenkin virkosi henkiin uudelleen ja ryhtyi heti tappelemaan henkensä puolesta. Se oli kuitenkin puremastani jo niin paljon heikontunut, että puolustuksensa tuli lyhyeksi, ja pian oli sekin toveriensa vatsassa.
Lyhyessä ajassa olin siis onnistunut surmaamaan kaksi hukkaa ja kolmannelle saattamaan melkoisen vahingon. Olen ennen ollut alkusyynä kahden suden kuolemaan, mutta niitä en itse tappanut. Kerron kuitenkin tässä yhteydessä niittenkin kuolemasta.
Suursalon porstuanovi on, kuten monen muunkin vanhanaikuisen talon, kaksiosainen, ylempi ja alempi. Alempi suljettiin, paikkakunnan vanhan tavan mukaan, talvisin öiksi, mutta yläosa jätettiin minun tähteni auki. Eräänä talvi-iltana maatessani tapani mukaan keskellä pihaa törmäsi kaksi sutta kimppuuni. Pakenin avonaisen yläoven kautta porstuaan, missä syntyi tuima tappelu. Nuori isäntä avasi tuvan oven ja kun hän huomasi, keitä rauhanhäiritsijät olivat, läjähdytti hän heti porstuan yläoven lukkoon. Minä pakenin tupaan, ja kun takassa paloi vielä valkea, eivät sudet uskaltaneet seurata. Isäntä sieppasi kirveshäkistä kirveen, ja toinen susi, joka koetti kätkeytyä vesiammeen taakse, sai heti surmansa. Toinen, joka näki miten kaverin kävi, kiipesi tikapuita myöten ullakolle. Vanha isäntä panosti jo pyssyä. Hän näet ei koskaan sallinut pitää panostettua pyssyä asuinhuoneessa, vaan sanoi, että semmoisesta pitäisi sakottaa. Emäntä oli sytyttänyt lyhdyn, ja saatuaan pyssyn panostetuksi meni vanha isäntä ullakolle, jossa hukka oli löytänyt piilopaikan taikinakaukalosta. Pyssy paukahti, ja toinenkin susi sai palkkansa hävyttömyydestään tunkeutua ihmisten asuntoihin. Vanha isäntä oli ennenkin tappanut joitakuita susia, mutta tämä oli kyllä ensimmäinen taikinakaukalosta ammuttu. —
Nykyisessä tilassani minulla tosin ei ollut ketään liittolaista, mutta pakopaikkani olikin paljon turvallisempi kuin puoliavonainen porstua. Viholliseni yrittivät vielä useasta paikasta rapsimalla päästä ladon alle ja kävivät muutaman kerran ladossakin, mutta lattiassa olevaa reikää näyttivät kammoksuvan. Heitä oli nyt vain kolme jälellä ja seuraavana aamuna ei niitäkään enää näkynyt.
Viivyin vielä ladon alustassa pari päivää, mutta kun kaikki yhä oli hiljaista, tulin vihdoin nälän ja janon ahdistamana esille. Onneksi oli minulla kosken toisella puolella muutamia kätköjä, ja jo seuraavana päivänä, jolloin oli suoja, sain harjuksen. Kova aika oli minulla kuitenkin edessäni, sillä nuo peijoonit eivät olleet ainoastaan syöneet hirvenvasikkaani suuhunsa, vaan olivat hävittäneet jäniksetkin läheisyydestä melkein sukupuuttoon. Minun oli pakko kulkea tästälähin laajemmalti metsästämässä. Enkä myöskään uskaltanut nukkua enää avonaisessa ladossa, vaan rapsin itselleni vähäisen heiniä ladonalustaan, missä nyt koko kevättalven vietin yöni.
Vaan tulipa taasen kerran herttainen kesä ja kesän kanssa ruokaa kaikkialle yllinkyllin. En voinut kuitenkaan täysin määrin nauttia vapaasta elämästäni. Sillä isäntävainajan antama, vielä täyttämätön tehtävä rupesi yhä enemmän minua painostamaan. Päätin tänä kesänä tavalla tai toisella päästä poika-Mikon puheille.
Itselliskoirana olemiseni olikin lähempänä loppuansa kuin luulinkaan.
Ihan niityn ja metsän rajalla on tavattoman vesirikas lähde, jonka pohjahiekkaa pulppuava vesi aina pitää liikkeellä. Ojantapainen puro, joka ei talvellakaan koskaan jäädy, vie lähteen veden suoraan Harjuskoskeen.
Heräsin eräänä yönä ynisevästä äänestä, joka kuului tulevan purosta päin. Hyppäsin sinne katsomaan. Puroon oli joutunut mulli, kahden vuoden vanha kalppi, jonka heti tunsin olevan Suursalon karjaa. Koko Suursalon karja on mustanjuurikasta ja suurempaa kuin toisten pitäjäläisten, helposti tunnettavaa siis. Siinä kohden, johon mulli oli tarttunut, on maan kamara kasvanut kummaltakin rannalta siten, että se miltei peittää koko puron. Elukka oli auttamattomasti kiinni, mutta syvemmälle ei se myöskään päässyt vajoamaan.