Äkisti luiskahti miehen jalka, ja hän kaatui kumoon ihan häkin avonaisen luukun eteen. Ennenkuin hän pääsi uudestaan jaloilleen, olin jo hänen vieressään, ja pelon valtaamana heittäytyi hän sisään häkkiin. Luksis, luukku luiskahti alas ja ponnin kiinni. Tehtävät olivat vaihtuneet. Minä olin nyt herrana, hän vankina. Tämä oli minusta paljon edullisempaa, erittäinkin matkan päähän tullessamme.
Junan pysähtyessä ensi kertaa yritti vankini huutaa apua. Mutta kun miehellä ei nyt ollut rautakankea ja minä uhkasin käyttää väkivaltaa, jos hän soittaisi suutansa, oli hänen pakko pysyä ääneti. Seuraavalla asemalla kulki vaunumme monta kertaa edes takaisin, mutta mitään lähtöä ei tullut. Ymmärsin, että olimme matkan päässä. Kun nyt kuulin useitten henkilöitten puhelevan vaunun vieressä, arvasin, että nyt tullaan heti ovea avaamaan. Mutta virkailija, jonka piti tervehtiä kunniaa tekemällä, makasi nyt häkin pohjalla eikä voinut siis tehtäväänsä täyttää, ja virkalakkinsakin, jota ilman hän ei tehtäväänsä pystynyt, oli tanssiessamme pudonnut vaunun lattialle. Sitä paitsi tuo tehtävä kuului kai oikeastaan nyt minulle, koska minä tällä haavaa toimin ajajana. Olinhan minä poikien opettamana voimistelutunneilla tehnyt vaikka kuinka monta kertaa opettajalle kunniaa. Nyt en muistanut kuitenkaan enää varmasti tuota temppua, kun pitkään aikaan en ollut sitä harjoittanut. Jäin siis seisomaan paikalleni enkä liene näyttänyt paljon viisaammalta kuin vartioitavanikaan. Ovet avautuivat, mutta miehet näyttivät säpsähtävän, koska työnsivät ne heti takaisin kiinni. Huomasin, ettei sinilakkia ollutkaan mukana. Miehet menivät nyt häntä hakemaan, eikä kauaa kestänytkään ennenkuin hän jo saapui. Valitettavasti oli hänellä mukanaan kaksi miestä pyssyt kädessä.
Kun miehet uhkasivat tähdätä minua, ymmärsin hyvin mitä he tahtoivat, avasin luukun ja laskin vankini pois. Hän näytti hyvin nololta ryömiessään vaunusta ulos.
Näin monen miehen tahtoa ei käynyt vastustaminen, jonka tähden heitin entisen ajajani lakin hänen jälkeensä ja menin kauniisti vankilaani takaisin, lopsauttaen samassa oven jälkeeni kiinni.
Miehet näyttivät tähän tulokseen hyvin tyytyväisiltä, koska hurrasivat minulle ja lähettivät pyssyniekat pois.
Nyt pistettiin tangot häkkini sivuihin ja minut nostettiin semmoiselle koneelle, joka osaa maantielläkin kulkea, ja lähdettiin ajamaan koko kaupungin läpi. Olinhan ennenkin tottunut väkeä näkemään, mutta näillä markkinoilla oli enemmän kuin olin koskaan ennen nähnyt. Ajaja vihellytti konettaan, pojat hurrasivat, ja koko juhlakulkueen seuraamina ajoimme rannalle. Siellä siirryimme suureen veneeseen, sillä jäätä ei enää näkynyt paljon ollenkaan, ja läksimme saarelle.
* * * * *
Nykyinen asumukseni on tilava. Pesä on mukava ja oivasti sisustettu.
Toverit ovat sivistyneitä, ja ruokaa saa enemmän kuin riittävästi.
Hyvät pojat ja tytöt antavat minulle pyörikkäitä ja muuta hyvää. Mutta
Anttia ja vanhaa Mustaa on minulla useasti ikävä. Ja vapaa elämä
metsissä, nevoilla ja vuorten rinteillä ei mene ikinä mielestäni pois.
JOULUAATTO LAMMIKOSSA
Kuvaus kalojen elämästä