Kustantaja.
SUURSALON HALLI
Uskollisen metsäkoiran oma elämäkerta
I.
ISÄNNYYDEN ALAISENA.
Kun Suursalon isäntä jätti isännyyden ja ryhtyi eläkkeelle, erotti hän itsellensä elinajakseen pienen palstan Harjakosken takamaalta.
Maatilkku, tuskin kahden hehtaarin suuruinen, on ihan kosken rannalla, kaikkialla laajan kruununmetsän ympäröimänä. Miten tuo maapalanen koskinensa keskellä kruununmetsää on tullut kuulumaan Suursalon taloon, on yksi noita vanhan ajan maanmittarien salaisuuksia, joitten selittämisellä nykyajan ihmiset turhaan vaivaavat päätään. Mutta talon papereihin ja karttoihin on omistusoikeus täysin selvästi merkitty, eikä kruunukaan ole koskaan talon oikeutta tässä asiassa kieltänyt. Ei ole asiasta myöskään nostettu koskaan puhettakaan. Sillä kyseessä oleva kruununmetsä, vaikka puhdaskasvuinen ja laaja, on kuitenkin miltei arvoton. Harjusjoki ei näet kelpaa tukinuittoon, ja muutakaan uittoväylää ei lähiseuduilla löydy.
Harjuskosken palstalle on talosta kahden "sudenpenikulman" matka, mikä oikeastaan merkitsee lähes kolme penikulmaa. Senpätähden ei talon väestä ole kukaan muu sillä kulmalla käynyt kuin hän, joka nyt tuskin kuudenkymmenen vanhana sai nimen vanha isäntä.
Jätettyänsä isännyyden pojallensa jatkoi vanha isäntä reimasti työntekoa talon hyväksi. Muuta näkyvää muutosta isännyyden siirtyminen ei aikaansaattanut kuin että tästä lähtien nuori isäntä rupesi käymään talon maksuja suorittamassa pappilassa ja kruununmakasiinilla sekä edustamassa taloa kirkon- ja kuntakokouksissa. Muuten kävi kaikki vanhaan totuttuun tapaan. Johtiko vanha vai nuori isäntä talon työt, sitä ei paljon kukaan tietänyt.
Täten jatkui hiljaista, rauhallista elämää talossa viisitoista vuotta. Harjuskosken palstasta ei puhuttu kuin kerta vuodessa vain, nimittäin aina vanhan isännän syntymäpäivänä. Silloin tavallisesti päivällisen jälkeen nuori isäntä alotti siitä puheen kysymällä, milloin isäukko aikoo lähteä omaa maataan katselemaan. Ja näissä tilaisuuksissa laskettiin aina vähäisen leikkiä eläkemaasta, jota ei kukaan muu kuin omistaja ollut nähnyt. Eikä kaikki talonväki uskonut sen olemassaoloonkaan.