Suurhauki katsoi tässä tilaisuuden sopivaksi pitää lyhyesti laaditun esitelmän oikeuksien ja velvollisuuksien oikeasta suhteesta toisiinsa. Kaikki kalat hyväksyivät ne yhdeksäntoista kohtaa, joihin esitelmä oli jaettu ja joitten pääsummana oli, että elleivät kalat käyttäneet kaikkia niitä puolustuskeinoja, mitkä olivat heillä tarjona — hurskaita tai epähurskaita —, koituisi sekä heille itselleen että myöskin ihmiselle siitä lopulta suurin vahinko. Sillä ennen pitkää olisi ihminen pistänyt viimeisenkin kalan pohjattomaan vatsaansa.
Esitelmä näytti kokonansa pitäneen hauin kaikki ajatukset toimessa. Kaikki nuo yhdeksäntoista kohtaa oli tarkoin mietitty, punnittu ja selvästi esitetty. Ei ainoatakaan aukkoa ajatuksenjuoksussa eikä todistusjaksossa. Kaikki kuulijat, paitsi krapua, muodostivat suljetun piirin hänen ympärillään.
Tarkkaavainen huomaaja olisi kuitenkin voinut panna merkille, että suurhauin silmät omituisella nälkäisellä ilmeellä tarkastelivat kuulijakuntaa. Pari kertaa oli hänen katseensa jo tuntijan näköisenä luikunut särjen ohi, joka nuottaa niin vähän pelkäsi. Nyt juuri teki tämä varomattoman käänteen, ja — samassa sulkeutuivat suurhauin mahtavat torahampaat vahvaan otteeseen hänen kiiltävän ruumiinsa ympärille. Yksi ainoa pyrstön heilaus, ja suurhauki oli jo saaliineen kaukana lammikossa.
Hänen saaliinhimoinen luontonsa oli hänet vihdoin pakottanut joulurauhaa rikkomaan.
Suuren hämmingin vallitessa ja kaikkien moittiessa suurhauin menettelyä hyvästelivät jouluvieraat ja uivat kukin kotiinsa.
"PAHA KÄRY"
Suomalaisen siirtolaisen seikkailuja Etelä-Afrikassa
Kävellessäni eräänä kesäiltana rantapuistikossa kohtasin tavattoman ahavoittuneen miehen. Mies, jolla oli kädessään tavallinen siirtolaismatkalaukku, laski sen maahan ja tervehti sotilaallisella tavalla. Kasvojenpiirteet näyttivät tutuilta, mutta missä olin hänet ennen tavannut, en voinut muistaa.
Istuuduimme viereiselle penkille, ja samassa tajuntaani kuvastuivat lyhytkasvuisen koulupojan tavattoman tarmokkaat piirteet. Hän oli parikymmentä vuotta sitten ollut oppilaani koulun alimmalla luokalla ja pienuudestaan huolimatta ollut rajun luontonsa tähden koko luokan kauhuna. Hänen piirteensä eivät hevin unohtuneet kenenkään muistista.
Kysyin mieheltä: "Oletteko 'Paha käry'?" Hän ponnahti ilosta penkiltä huomatessaan olevansa tunnettu ja että muistin vielä hänen koulunimensäkin. Sanoi paljon muuttuneensa kouluajoistaan eikä ansaitsevansa enää tuota entistä liikanimeänsä. — Lyhyellä kouluajallaan oli hän ehtinyt muuttaa syntymäpitäjästään, Kyröstä, koulukaupunkiin ja sieltä maalle takaisin, minkätähden leikilläni kysyin mieheltä, missä hän oli nykyään kirjoissa.