Oppiakseni miten metsästysretki on tässä maassa järjestettävä, ostin siis muutamia afrikalaisten metsästäjäin matkakertomuksia. Kapkaupungissa löytyy tosin useitakin metsästystoimistoja, jotka panevat toimeen metsästysretkiä ja pitävät myöskin kaikista varustuksista huolen, kaikki kalliin rahan edestä tietysti. Well. Tämmöisen toimiston käsiin emme tahtoneet antautua. Yksi niistä tosin teki semmoisetkin välipuheet, että ellei metsästäjää pantu tilaisuuteen ampumaan ainakin yhtä leijonaa ja kahta tai kolmea antilooppia, meni koko retki toimiston kustannuksella. Mutta silloin täytyi metsästäjien myös kaikessa noudattaa johtajan määräyksiä ja hän määräsi kaikissa yksityisseikoissakin matkasuunnan. Metsästäjällä ei ollut siis mitään muuta tehtävää kuin ampua silloin, kun johtaja katsoi hänen olevan osuvissa. Ellei hän ampunut tai jos hän ampui syrjään, oli toimisto kuitenkin puolestaan tehtävänsä kontrahdinmukaisesti täyttänyt. Hänelle oli annettu ampumistilaisuus.
Tämmöinen metsästäminen, jota Kapmaassa pidettiin erinomaisen mukavana, ei meitä kuitenkaan miellyttänyt. Suomalainen itsepäisyytemme olisi arvatenkin pian kyllä saattanut meidät riitaantumaan tuommoisen itsevaltiaan johtajan kanssa. Meidän oli siis pakko ihan omin päin ja omin neuvoin panna matka toimeen.
Well. Hankin siis ensinnäkin metsästyspassit — ilman semmoista ei saa enää Afrikassa paljon missään ampua muuta kuin petoeläimiä, lintuja, pienempiä antilooppeja ja sentapaista. Passin hinta riippuu kokonaan suurempien ammuttavien eläinten määrästä. Tilasin Englannista, Holland and Hollandilta, tarvittavat kiväärit. Itselleni otin kaksi kaksipiippuista, toisen express, kal. 500, toisen n.s. paradox-kiväärin, kal. 12. Jälkimmäinen on oikeastaan haulikko, mutta on varustettu eräänlaatuisilla hiusrihloilla, mitkä tekevät, että sillä voi ampua 60:n jopa 80:n metrin päähän pyöreitä kuulia melkein yhtä suurella osutarkkuudella kuin luodikollakin. Nämä pyssyt ovat erinomaisia Afrikassa, missä metsästäjä juuri ammuttuansa metsälinnun seuraavassa tuokiossa ehkä tähtää leijonaa. — Toverini tilasi samalta mestarilta repeteerikiväärin, kal. 500, ja sileäksi poratun kaksipiippuisen, kal. 12. Katsoimme edulliseksi voida käyttää samoja patruuneja. Kapkaupungista ostimme lisäksi tusinan sniderkiväärejä. Hottentotit käyttävät mielellään näitä vanhanaikuisia, suurreikäisiä sotilaskiväärejä.
Kun kiväärimme, joihin olimme tilanneet runsaasti varaosia, kolmen kuukauden perästä saapuivat, oli matkavalmistukset suurimmaksi osaksi suoritettu. Itse olimme ne tarkoin valvoneet. Viimeisellä rautatieasemalla odottivat meitä kahdet härkävaunut, ja kovalla rankkasateella aloitettiin matka. Palveluksessamme oli kuusi hottentottia ja yksi eurooppalainen. Hän kuitenkin karkasi jo viikon perästä ja sen koommin en ole häntä nähnyt enempää kuin sitä sniderkivääriä, minkä hän otti mukaansa matkalleen. Pääsimme hänestä mielestäni hyvällä kaupalla, sillä hän olisi yhtä hyvin voinut varastaa 120:n punnan Holland and Holland-kiväärini kuin yhden punnan maksavan sniderkiväärin. Mutta hän valitsi jälkimmäisen, sillä edelliseen kuuluvat patruunat säilytettiin lukitussa laatikossa. Mitään hyötyä miehestä meillä ei ollut. Huonoin hottentottiboymme teki enemmän hyötyä kuin hän.
Meillä oli kuuden viikon vaivalloinen matka edessämme, ennenkuin saavuimme sen virran rannalle, missä varsinainen erämaa alkoi. Joka ei ole tämmöistä matkaa tehnyt, ei voi aavistaa sen hankaluuksia. Hottentotit ovat kevytmielisintä väkeä maailmassa. Ellei tarkoin valvo jokaista heidän tointaan, tehdään kaikki, tärkeimmätkin toimet, joista elämä ja kuolema riippuvat, hutiloimalla. Niin kauan vain kuin nahkaansa kirvelee, täyttävät he herransa käskyt, ja jos isännän silmä hetkeksikään väsähtää, istuutuvat he pakisemaan ja laiskottelemaan. Mutta jos he kerta tarmolla ryhtyvät tehtäväänsä, saavat he lyhyessä ajassa uskomattoman paljon aikaan, edellytettynä, että työ on semmoista, johon he ovat tottuneet, kuten esimerkiksi juuri leiritehtävät. Härkävaunujen ajossa ei mikään eurooppalainen voi hottentottia korvata. Erehtymättömällä varmuudella tapaa hänen pitkän ruoskansa letka laiskoittelevan härän, oli tämä sitten vaikka ensimmäisenä valjakossa. Härkäruoskan varsi on seitsemän metrin pituinen bambuvapa, letka on toista metriä pitempi.
Härkävaunujen varustukseen kuuluu toinenkin opetuksen välikappale. Sen nimi on "Schambok". Se tehdään joko valkoisen sarvikuonon tai virtahevon nahasta. Pituus on noin kaksi metriä, kädensija on runsaasti kolmen senttimetrin paksuinen, ja esine hoikkenee vähitellen kärkeen päin. Se on notkea ja erinomaisen sitkeä, ja vastahakoisimmankin härän on pakko totella sen omistajaa. Niin kauan kuin se riippuu vaunujen ulkopuolella, ovat hottentotitkin nöyriä, mutta niin pian kuin sitä ei näy, on se myös unhotettu. Jos tätä erinomaista maisteria olisi käytetty minun kouluaikanani, olisin nyt arvatenkin joku velkataakan painama, nälistynyt virkamies jossain Suomen kolkassa enkä omistaisi ainoatakaan timanttimiinan osaketta Afrikassa.
Pieniä vahinkoja lukuunottamatta olimme päässeet eräalueen rajalle. Tässä tapahtui ensimmäinen suurempi vahinko. Toisten vaunujen etuakseli särkyi pahassa kivikossa. Tuommoisen tukevan puuakselin korjaaminen ei käy päinsä, vaan se on tehtävä uudesta. Pojat löysivät kylläkin pian tarkoitukseen sopivan, riittävän sitkeän puun, mutta korjaustyöhön he eivät kyenneet: se oli meidän itse tehtävä, jos mielimme jatkaa matkaamme. Voimiamme emme säästäneet; kuitenkin meni työhön kaksi päivää, jonka ajan pojat saivat mielensä mukaan laiskotella. Jos heillä olisi vain näinä päivinä ollut metsänriistaa, olisivat he mielellään vaikka joka viikko ajaneet yhden akselin poikki.
Vetojuhdille olivat nämä lepopäivät hyvinkin tarpeellisia. Rautatieasemalta lähtiessämme oli meillä ollut 24 härkää, mutta tiellä olin ostanut neljä lisää, mikä meille oli hyvin tarpeellista, sillä viikko sitten olimme jättäneet viimeiset vaununjäljet emmekä paljon tienneet, minkälaatuiset seudut meillä nyt oli edessämme. Pahimmat esteet olivat kaalamot. Joskus oli tarpeellista panna kaikki miehet kahdeksikin päiväksi työhön, ennenkuin rantatöyrät saatiin niin paljon tasoitetuiksi, että vaunut pääsivät yli.
Meillä olikin juuri nyt kaalamo edessämme, jonka yli emme uskaltaneet yrittää vikaantuneilla ajopeleillämme, jotka tasaisella maalla vielä ehkä olisivat kestäneet jonkun ajan. Pojille olimme luvanneet, niin pian kuin vaunut saataisiin onnellisesti yli kuljetetuiksi, ryhtyä "lihanhankintaan". Kaikille afrikkalaisille on metsästäminen "lihanhankintaa". Sekä neekerit että hottentotit ahmivat sitä uskomattomat määrät, kun vain tilaisuus tarjoutuu.
Onnella pääsimme virran yli, jonka toisella puolella oli suuri ruohoaavikko. Seuraavana päivänä emme olisi enää päässeet. Kova sade paisutti virran useaksi päiväksi äyräittensä yli. Tullessaan afrikanmatkalla virralle yrittää matkustaja aina, jos suinkin mahdollista, samana päivänä päästä yli. Moni, joka ei ole tätä sääntöä noudattanut, on saanut odottaa viikkomääriä, ennenkuin on päässyt matkaansa jatkamaan.