Nukuttuamme yön ladossa menimme seuraavana aamuna jo ennen auringonnousua rannalle ja kuljimme jokivartta palan ylöspäin. Kahden kiven välissä metsässä oli isännällä havukatos, ja sen alta veti hän esille veneen, jonka saumoja hän hyvin huolellisesti tarkasti. Yhdestä paikasta näkyi päivä sauman läpi. Isäntä löi siihen muutamia rautanauloja, veti veneen rannalle, johon hän laittoi tulen, pannen siihen useita särmäisiä kiviä lämpiämään. Sillä aikaa kuin kivet lämpesivät, kävi hän metsästä pari kourallista pihkaa. Latoi sitten lämpimät kivet korjattavalle paikalle, ja kun puu tuli hyvin kuumaksi, juotti kiven avulla koko sauman pihkaa täyteen. En ollut tämäntapaista ennen nähnyt, jonkatähden myös hyvin tarkasti katselin koko ajan isännän tointa. Juuri kun aurinko pilkisti puitten latvojen takaa, potkaisi isäntä veneen vesille. Ei tullut tippaakaan vettä.

Hyppäsin heti veneen kokkaan, ja läksimme soutamaan jokea ylös. Näin mukavasti ja hauskasti en ole ennen ikinä kulkenut. Kokassa istuen näin hietapohjaisilla paikoilla, miten sukkelasti kalat kiitivät venettä pakoon, ja hyvin matalalla paikalla istui kiven vieressä aika iso krapu, joka huomatessaan paon myöhäiseksi, nosti avatut saksensa venettä kohti ja näytti aivan naurettavan julmistuneelta. Olisikohan tuo rumikko hyökännyt kimppuumme, ellemme olisi kiirehtineet niin nopeasti ohitse?

Kauas emme kuitenkaan Harjusjokea soutaneet, ennenkuin isäntä antoi veneen pujahtaa pieneen puroon, joka laski vetensä jokeen. Puro ei ollut leveämpi kuin että veneemme — sanon veneemme, sillä pidin jo itseni osallisena isännän omaisuuteen ja olisin ollut valmis puolustamaan sitä ketä vastaan hyvänsä — niin, että veneemme juuri pääsi sitä kulkemaan. Soutaa ei enää sopinut, vaan isäntä veti airot vauluvitsoista pois ja rupesi kuljettamaan venettä lykkäämällä airon pyyryllä rantaa vasten. Tämä oli minusta vielä hauskempaa kulkua kuin soutu; sain kokkaköyden suuhuni, hyppäsin rannalle ja rupesin voimieni takaa taluttamaan. Mutta kun minun tässä toimessa oli pakko astua kylki edellä tai häntä edellä, väsyin pian koko vetojuhdan toimeen ja rupesin juoksemaan puron ruohoisia varsia. Aurinko loisti, koivut tekivät juuri hiirenkorvia, mettiäiset surisivat ja ukonoinas hirnui korkealla ilmassa. Elämä oli kuin silkkiä, ja minun oli mahdoton olla haukkumatta ilosta.

Samassa nousi edestäni heinäkurppa, joka pääsi lentämään vain hyvin huonosti. Luulin varmasti saavani sen kiinni, kun se istahti mättäälle, mutta juuri kun olin siepata sen suuhuni, pääsi se uudestaan lentoon. Tuota peliä se uudisti kolme, neljä kertaa, ja sitten se yhtäkkiä toipui ja palasi huimaavaa vauhtia samaan paikkaan, josta olin sen ensin karkoittanut. Mutta samassa nousi ihan nenäni edestä toinen, joka sekin näytti olevan pahemmassa kuin pulassa. Taasen täytyi minun nelistää mitä ikinä koivista lähti, mutta tuokin peijakas juoksutti minua hyvän hetken ja sittenkin veti minua lopuksi häpeällisesti nenästä. Kun tuo sama temppu uudistui vielä kolmannenkin kerran, rupesin ymmärtämään, että ne pitivät minua narrinaan ja palasin jotenkin nolostuneena isännän luo. Isäntä opetti minulle kuitenkin parempaa ja selitti, että olin joka kerta ollut sattua ihan heidän pesäänsä, ja emälinnut olivat täten viekoitelleet minut pesäpaikasta pois. Päätin nyt ensi kerralla menetellä viisaammin, mutta samassa sai isäntä minut kaulahihnasta kiinni ja kytki minut veneen kokkapuuhun, kieltäen minulta täten kaikki kurit ja kepposet.

Tämä olikin minulle ehkä terveellisintä, sillä olin juossut itseni kovin hengästyneeksi ja minun oli pakko panna maata hetkeksi veneen pohjalle läähättämään. Saatuani taasen hengityksestä kiinni ja nuoltuani kupeeni kuntoon, istuuduin uudestaan havaintopaikalleni veneen kokkaan. Ja nyt olikin minulla jotain katseltavaa. Edessämme ui aika iso liuta harjuksia ja taimenia, kaikki isoja kaloja. Niitä oli varmaankin monta kymmentä. Ellen olisi ollut veneen pohjaan kiinni kytkettynä, olisin heti hypännyt veteen ja sukeltamalla hankkinut itselleni ja isännälle hyvän suuruksen. Nyt olin kuitenkin isäntäni kovuuden vuoksi estettynä tekemästä näin hyödyllistä työtä. Vikisemällä yritin saada hänen kovasydämisyyttään heltymään, mutta turhaan. Hän vain lykkäsi otsa hiessä venettä eteenpäin, ja kalat uivat pakoon.

Äkkiarvaamatta näin kuinka koko kalaparvi ikäänkuin komennosta teki täyskäänteen ja yritti syöstä molemmin puolin veneen sivu. Mutta nytpä minä! Hyppäsin niin korkealle veneen kokkaan kuin ikinä kahleelta pääsin ja rupesin niin rajusti haukkumaan, että kalat taasen salaman nopeudella kääntyivät ja uivat uudestaan pakoon. Tämä olikin oikea onnen potkaus, sillä juuri tässä leveni puro niin leveäksi, ettemme mitenkään olisi voineet estää kaloja tästä karkuun pääsemästä, ellen minä olisi neuvokkaisuudellani heitä niin peloittanut, että yhtä kyytiä lensivät tuon leveän paikan ohitse.

Tuon lammikontapaisen yläpäässä oli puro taasen niin kapea, että vene tarttui molempiin rantoihin kiinni. Tässä isäntä nousi maalle usuttaen minua raivoamaan ja haukkumaan, joka olikin minusta hauskaa tointa. Tiheässä rintama-asennossa odotti koko kalaparvi vähän matkaa edessämme; ylöspäin ei vain tahtonut jatkaa. Hetken perästä ymmärsin syyn. Palanen matkaa edessämme oli metrin korkuinen vesiputouksen tapainen: tie oli heiltä siitä paikasta suljettu.

Pian oli isäntä leikannut pajukosta risuja ja niillä täysin sulkenut veneen kohdalta koko puron, ettei olisi särkikään lävitse päässyt. Nyt vasta pääsin vahtitoimestani vapaaksi ja sain vapauteni takaisin.

Saatuaan puron tukituksi otti isäntä toisen verkon kontista, riisui vaatteensa ja astui lammikkoon. Siihen laski hän nyt verkon, järjestäen sitä ristiin rastiin lammikkoon, kunnes minun mielestäni koko lammikko oli verkkoa täynnä. Pari kertaa yritin ryhtyä häntä auttamaan tässä toimessa. Mutta hän ei näkynyt vähääkään ymmärtävän antaa hyvälle tarkoitukselleni sen oikeaa arvoa, vaan päinvastoin pui nyrkkiä minulle ja uhkasi kylmällä saunalla, jos vain uskalsin sinne tulla. Tiesinhän minä hyvinkin, että "opiksi koiralle kylmä sauna", mutta kun edellinen isäntäni oli tätä opetuksen välikappaletta minulle runsaasti tuhlannut, pysyin mieluummin rannalla. Ei minua ollenkaan miellytä mennä syyhyttä saunaan. Ellei tuo ikävä uhkaus olisi ollut minua pelottamassa, olisin hyvin mielelläni pulikoinut vedessä isännän kanssa.

Saatuaan verkkonsa lasketuksi nousi isäntä vedestä ja puki päällensä. Vesi lammikossa oli nyt paljosta kahlaamisesta hyvin sameata. Epäilin, uskaltaisivatko kalat näin mutaiseen veteen lähteä. Mutta heti kun isäntä oli nostanut veneen maalle, pujahti koko kalaparvi risujen lomitse lammikkoon.