Ja äkkiä, luimistaen korviaan ja ojentaen häntänsä suoraksi sinipunerva koira syöksyi juoksemaan niin riivattua vauhtia, että vanhalta professorilta suu jäi selälleen. — "Ottakaa kii! Pidättäkää!" huusivat vartiat, kiiruhtaen poisjuoksevan koiran jälkeen.
Mutta sinipunerva koira oli jo aidan luona. Hypättyään maasta yhdellä ponnahduksella se pääsi ylös, jääden riippumaan etukäpälistään. Vielä kaksi suonenvedontapaista liikettä, ja sinipunerva koira vierähti aidan yli, jättäen sen nauloihin hyvän puoliskon kyljestään.
Vanha valkoinen villakoira katseli kauan hänen jälkeensä. Se oli ymmärtänyt virheensä.
Eläinnäyttelyssä.
Johann Müllerin kiertävässä, äkkiä laudoista kokoonkyhätyssä eläinnäyttelyssä eivät vartiat vielä olleet ennättäneet sytyttää lamppuja iltaesitystä varten. Kaiken yli lepää raskas hämärä. Rautaiset ristikot, häkit, aituukset, penkit, kattoa kannattavat pylväät, vesiammeet ja hiekkalaatikot näyttävät tässä syysillan sammuvassa välkkeessä sikin sokin heitetyiltä. Ilma on täynnä pienten petoeläinten, kettujen, näätien ja ilvesten kirpeätä hajua, johon on sekaantunut pilaantuneen raa'an lihan ja lintujen lannan haju.
Kylmästä vavahdellen ja painautuen toisiaan vasten vangit raskaasti uinuvat häkeissään. Tällä hetkellä he lepäävät yleisön tunkeilevasta uteliaisuudesta.
Keltaiset, harmaat, punapyrstöiset papukaijat istuvat höyhenet pörrössä orsillaan, joihin ne ovat jalastaan kiinnitetyt hienoilla ketjuilla. Suuri ruma norsu, joka pimeässä etäältä näyttää muodottomalta möhkäleeltä, uinailee siirtyen alustallaan jalalta toiselle, ja milloin aukoo notkean kärsänsä, milloin sulkee sen. Apinat ovat lyöttäytyneet taajaan kasaan asumuksensa kaukaisimpaan nurkkaan. Muutamat halaavat toisiaan hellästi kaulasta; yksi pitää päätään naapurinsa sylissä. Heidän kaikkien kasvojen ilme on surullisen-alistuva, ja nyt he enemmän kuin koskaan näyttävät ihmisiltä. Eläinnäyttelyn etäisimmässä nurkassa, matalalla orrella istuu vanha kotka, kynittynä, paljaana ja köyrtyneenä. Se ei nuku. Sen liikkumattomat silmät katsovat pimeyteen ainaisella alistumattomalla ja ylpeällä vihalla.
Raskaan, painostavan hiljaisuuden keskeyttävät toisinaan kummalliset äänet: milloin ikäänkuin pitkä huokaus pääsee jonkun valtavasta rinnasta, milloin kuuluu voihke, milloin mielipuolen hyeenan katkonainen naurunhohotus, hyeenan, joka äskettäin on sairastunut ja nyt tuntikausia pyörii tavattoman nopeasti yhdessä kohti, kunnes se voimatonna kaatuu maahan.
Caesar nukkuu ja vingahtelee unessa hiljaa kuin houraileva koira. Yksi sen valtavista keltaisista käpälistä pistää ulos siitä ristikon alaraosta, josta ruoka pistetään sisään, ja riippuu huolettomasti alas. Päänsä se on pistänyt toisen, polvesta taipuneen käpälänsä alle, ja ylhäältä näkyy vain tuuhea tumma harja. Sen vieressä makaa sen naaras, joka on kääriytynyt keräksi kuten nukkuva kissa. Caesar nukkuu levottomasti ja vavahtelee toisinaan. Hengitys lentää kuumina höyrypilvinä sen leveistä sieraimista.
Levotonta, mutta autuasta unta näkee Caesar.