— Tässä on am-merikkalainen piikkisika. Sen ruumis on varustettu pitkillä terävillä piikeillä, jotka se heittää sitä takaa-ajaviin vihollisiin —
Selityksensä hän lausui kuluneella äänensävyllä, pitämättä vähääkään väliä itse piikkisiasta, ja siirtyi sitte seuraavaan numeroon.
— Ja tässä on musta pantteri, eli musta kuolema, kutsutaan toisella nimellä haudankaivajaksi. Repii auki hautoja ja syö ruumiita nahan ja luitten ja vieläpä hiusten kanssa. Väist-täkää, hyvä herrasväki. Lapset eivät näe —
Yleisö kumartui ristikkoa kohden, mutta ei nähnyt mitään, paitsi kahta viheriää hehkuvaa silmää aivan häkin nurkassa.
— Ehkei siälä ookkaan mitään pantteria! huomautti parvekkeelta joku ääni.
Sitte vartia selitti "gamadrilla, joka kulkke kevelemeen kuuvalo, kun on kuuvalo, ja jos ei on kuuvalo, niin ilman kuuvalo, ja aterioitse krokodilin munia". Sitte hän näyttää laatikossa olevaa keilon-käärmettä Ceylon-saarelta, "teme keerme ei on myrkkyllinen, se vain pusertaa muskelillaan, mutta site itse ei saa nehde, sille jos avaa laatikko niin keerme nopeasti juokkse pois".
Vihdoin väkijoukko pysähtyy leijonahäkin eteen.
— Ja tässä on afrikalainen leijona. Sen nimi on Caesar. Se maksaa 25,000 markkaa. Yhdessä naarasleijonansa kanssa, joka maksaa 11,00 markkaa — vartia alkoi puhua laulavalla nuotilla.
Sitte hänen käteensä ilmestyi jostain läkkinen laatikko ja kilistäen siinä olevia kuparilantteja ja ojentaen sitä yleisöä kohti hän sanoi:
— Heti alkaa loistava esitys: leijonain kesytys ja villieläinten ruokinta. Antakaa, hyvä herrasväki, mitä kukin voi, eläinnäyttelyn palvelusväen hyväksi.