Vanhempi veli antoi hänelle kiireesti pitkän ruoskan ja lähestyi itse ovea avatakseen sen selälleen hänen astuessaan ulos, ja kopeloi huolellisesti revolveria taskussaan —
Karl heitti kuvastimen piirongille ja teki käsin ja jaloin muutamia nopeita liikkeitä, jotta notkistuisi. Veli katsahti häneen kysyvästi. Karl nyykäytti päätään ja astui Johanneksen avaamasta ovesta joustavin kiireisin askelin eläinnäyttelyyn. Johann kulki jälestä soittaen kelloa, ja siisti vanha eukko siunasi kassasta käsin salaa ristinmerkillä nuorta kaunista lellipoikaansa.
Kymmenen askeleen päässä häkistä Kaarlen pysäytti vartia ja kuiskasi muutamia sanoja hänen korvaansa. Se oli paha enne. Kesyttäjän ei koskaan tule sekunniksikaan pysähtyä, sillä peto seuraa häntä silmillään heti hänen astuttuaan pukuhuoneesta.
— Caesar on levoton? Murisee? — Karl kysyi tahallisen äänekkäästi komeillen yleisön nähden pelottomuudellaan. — Oi, se on tyhjää! Se on heti oleva kuin karitsa.
Caesar seisoi painaen kasvonsa aivan rautaristikkoa vasten. Sen kissansilmät suunnattomine pupilleineen kiilsivät ahnaasti ja pelokkaasti samalla kertaa. Sen raivo, joka ei vieläkään ollut asettunut, kasvoi äkkiä kun se näki tutun vaaleanpunaiseen trikoohon puetun olennon, jota se tahallaan ei katsonut, mutta jonka kaikkia liikkeitä se seurasi petoeläimen jännittyneellä tarkkaavaisuudella.
Karl astui nopeasti avautuvien katselijarivien välitse, hyppäsi sukkelaan irtotikapuiden kolme porrasta ja oli kohta pienessä häkin eteisessä, josta avautui rautainen ovi suureen häkkiin. Mutta tuskin oli hän tarttunut ripaan, kun Caesar yhdellä hyppäyksellä oli oven edessä, painoi päänsä sitä vasten ja mylväisi, huokuen Kaarlea vastaan kuumaa hengitystä ja mädänneen lihan hajua.
— Caesar zurück! — huudahti Karl, ja suuntasi petoon tiukan katseensa, lähestyen vartavasten ristikkoa kasvoineen. Mutta leijona kesti katseen, eikä perääntynyt, vaan irvisti. Silloin Karl pisti ristikon läpi raipan ja alkoi lyödä Caesaria päähän ja käpäliin.
Caesar karjui, muttei perääntynyt eikä kääntänyt katsettaan poispäin.
— Riittää! — huudahti joku yleisöstä, taustalta. Riittää! — yhtyi huutoon koko väkijoukko.
— Genug! — sanoi Johann hiljaisella ja hätäisellä äänellä ja veti viitan alla huomaamattomasti taskustaan revolverin.