Suurin tuotanto jäi siis kevääksi. Etupäässä tarkoitettiin pohjoisten läänien tarpeita, koska siellä hätä oli suurin, eikä valtion varatkaan kannattaneet etelä-osan auttamista. Koska ensinmainituissa lääneissä ohria viljellään melkein saman verran kuin rukiita, mutta kauroja vähemmän, niin ostettiin ainoastaan ohria näiden läänien tarpeeksi. Kauppoja toimitti erittäin sitä varten lähetetty asianymmärtäväinen mies (A.F. Vasenius), agronomin kanssa (valtioagronomi Forsberg). Pietarista ja Riiasta ei saatu juuri mitään. Itämeren maakunnissa oli vuonna 1867 korjatut ohrat kelvottomat siemeneksi, jota vastoin 1866 vuo den vilja oli ollut mitä oivallisinta laatua, mutta se oli kaikki jo lähetetty Hollannin suuriin oluttehtaisiin. Sepä kysymys, vieläkö ohrat olivat käyttämättä ja olivatko ne ostettavissa.
Asiamiehet lähtivät löytöretkellensä, ja etsityt aarteet tavattiinkin suurissa määrin erittäin Schiedamissa, Rotterdamin läheisyydessä Hollannissa. Kauppoja hierottiin ja käskyn mukaan ilmoitettiin kotimaahan minkä verran kuna kin päivänä oli saatu ostetuksi. Jos joku päivä oli mennyt tuloksia tuottamatta, saatiin kovia varoituksia jouduttamaan kauppoja.
Ostetuksi saatiin siten 39,600 tynnyriä. Lisäksi tuli nuo ennen mainitut Ruotsissa ja Tanskassa ostetut 6,000 tynnyriä, kotimaassa ostetut 600 tynnyriä ja kruunumakasiineissa säilyneet 14,600 tynnyriä. Hämeen läänin kuvernööri, joka oli saanut käytettäväkseen 150,000 markkaa, ilmoitti tilanneensa ulkomailta 2,700 tynn., ja Wiipurin kuvernöörin sallittiin ostaa 500 tynn., niin että koko se siemenmäärä, jolla hallitus saattoi auttaa väestöä, nousi 64,000 tynnyriin. Samaa tarkoitusta varten oli käytettävissä kotimaassa ostettuja ja makasiineissa löytyviä 12,000 tynn. kauroja. Nämä 76,000 tynnyriä jaettiin seuraavalla tavalla:
Ohria Kauroja
tynnyriä tynnyriä
Oulun lääniin 13,400 1,000
Kuopion " 15,650 700
Waasan " 15,200 7,000
Mikkelin " 6,700 850
Turun " 5,550 1,600
Hämeen " 5,700 1,000
Uudenmaan " 1,300 —
Wiipurin " 500 —
_____________________________________
Summa: 64,000 12,150
Maaliskuussa oli vielä käyttämättömiä Hämeen läänin kuvernöörillä noin 25,000 markkaa, Wiipurin läänin kuvernöörillä 16,000 markkaa ja Waasan lääniä varten annettiin lisäksi 10,000 markkaa. Oulun ja Waasan läänin rantapitäjissä, Laukaan ja Rautalammin kihlakunnissa ja osissa Kuopion ja Ilomantsin kihlakuntia arveli senaatti saaduksi itäviäkin kevätviljoja. Tilastollisien tietojen mukaan, jotka kuitenkin olivat jotensakin epätarkkoja, oli laskettu että koko kylvömäärä kolmessa pohjoisessa läänissämme nousi noin 110,000 à 120,000 tynnyriin. Kruunun näihin lääneihin hankkimat siemenvarat nousivat noin 53,000 tynnyriin, siis melkein puoleen koko kylvömäärästä. Ohrat lainattiin 32—35 markan hinnan mukaan ja kaurat 18— 22 markkaan, maksettaviksi vuoden kuluessa.
Kaiken sen siemenen raha-arvo, joka näin annettiin lainaksi, nousi 2,430,000 markkaan. Leiväksiksi määrätyn viljan ja jauhojen raha-arvo teki 2,450,000 markkaa. Ja kun lisäksi annettiin rahassa kaikenlaisiin aputoimiin 724,060 markkaa, ja viljantuottajille lainattiin 700,000 markkaa, niin tekivät nämä summat yhteenlaskettuina 6,304,060 tahi lähemmäs 900,000 markkaa enemmän kuin mitä Rothschildin kauppahuoneelta saatiin kreditivinä. Kaikki nämä summat olivat jo Maaliskuussa ulosannetut. Mutta senkin jälkeen täytyi yhä antaa uusia summia. Mitä lopullisesti käytettiin yleisiin töihin on jo tämän kirjan 28:lla sivulla ilmoitettu. Wiimeisiä tiliä viljan ja siemenen kaupasta en ole tavannut.
Lopuksi lausutaan käyttämässäni kertomuksessa: "Kun hallituksen huoleksi jää väestön suurimman osan varustaminen leiväksillä ja siemenillä, niin täytyy varojen käydä riittämättömiksi. Oulun, Kuopion ja Waasan läänien väkiluku tekee yhteensä 730,000 henkeä maan koko väkiluvun ollessa 1,800,000. Ja kun mainituissa lääneissä ainoastaan vähempi osa saattaa tulla toimeen ilman mitään apua, niin on se taakka, jota valtiovaraston tulee kantaa, pidettävä suunnattomana. Yllämainitut rahanmääräykset vastaavat enempää kuin puolta yleisen valtiorahaston vuosi tuloista eli kaikista valtiotuloista. Ja yhä määrätään uusia rahaeriä yleisiä töitä varten, jota paitsi otaksuttava on, että kruununmakasiineihin täytyy, kun laivaliike alkaa, hankkia uusia varoja."
Mutta Maaliskuussa, jolloin tässä käyttämäni kertomus annettiin, oli suurin osa siinä mainituista siemenvaroista vielä Itämeren vankkojen jäiden takana. Ja kuitenkin riippui niiden säännöllisestä ja aikaisesta saapumisesta määräpaikkoihinsa Suomen kansan hengissä pysyminen. Jos jääsuhteet olisivat olleet edes sinnepäinkään samat kuin edellisenä vuonna, olisi tulevaisuus ollut hukassa, huolimatta kaikista ponnistuksista ja kulungeista. Sopii arvata kuinka levollisena Snellman venyi "leveallä vuoteellaan."
Tietystikin käytettiin siemenen kuljettamiseen yksinomaan höyrylaivoja. Mutta sittenkin oli riihimättömien ohrien lastausajan määrääminen arveluttava, koska ne eivät voineet laivoissa kauankaan pilaantumattomina säilyä. Kahdentenatoista päivänä Toukokuuta saapui vihdoin ensimmäinen viljalaiva Helsinkiin. Mutta osa lastia oli määrätty Wiipurin lääniä varten, ja väylä sinne oli vielä jäiden vallassa. Laivan täytyi odottaa täällä kunnes pääsö tuli vapaaksi, ja lienee joku osa lastia koneen läheisyydessä lämminnyt. Se oli ainoa vahinko, mikä tässä viljantuonnissa kohtasi. Pohjanmaalle määrätyt laivat saapuivat kaikki ennen jään lähtöä, ja missä voittamattomia esteitä kohtasi, siellä odotti laiva jäiden partaalla, valmiina syöksemään esiin niin pian kun mahdollisuus siihen ilmaantui. Lastina oli niillä yksinomaan riihittyjä Kuurinmaan ohria, niin oivallista laatua, ettei Suomessa niiden vertaisia en nen ole nähty. Kaikkialla oli siemenlaivat ensimmäiset, jotka saapuivat satamiin, eikä ne missään kylvyajasta myöhästyneet.
Melkein ihmeeltä tuntui, kun maamme joka sopukassa siemenet saatiin täsmälleen tarpeesen. Mitenkä ne kaikkiin paikkoihin saatiin kuljetetuiksi, se jäi järjestäjien salaisuudeksi. Wäestö peri tilatut määränsä kunnallislautakunnilta.