Niin, koira on kaverille kaikki kaikessa. Tuntikausia kestää siitä puhelua ja jokainen kehuu omaansa. Se tutkistellaan ruumiillisesti kuonosta hamaan hännän päähän saakka ja henkisesti määritellään sen älyä, arvostelukykyä, ryhtiä, tyhmyyttä, taitoa, ahkeruutta, älyttömyyttä, aistittomuutta, laiskuutta; aina kuinka sattuu, loppumattomiin saakka. — Sanotaan, että jos korvat soivat, niin meistä puhutaan, jos tämä pitää paikkansa, niin kyllä vain piskiparkojen korvia kilkuttanee pahanpäiväisesti yöt päivät.
Sanoin, että kaveri harrastaa laulua. Niinpä niin, yöpaikassa reki-, sotilas- ja kansanlauluja.
Mutta ne eivät toki ollenkaan kelpaa metsässä. Sitä varten on jokaisella kaverilla omat, hänelle yksinomaiset sävelensä. Yhteisenä tunnusmerkkinä on kaikilla näillä sävelillä se, että ne ovat kiinankieliset, yksitavuiset ja sangen voimakkaat. Tavallisilla nuoteilla niitä ei voi merkitä. Liitän näytteeksi muutamia metsäihmisen lauluja metsässä.
Jos metsämies on tenori: hei, ei, ei, ei, ei, kiihtyvässä tahdissa (paussi), hei, hei, hei, ei, ei, ei, ei, ei – –
Toinen tenori: pui, pui, pui, puijaa (paussi) puija, puija, puijaa, puijaa (korko viimeisellä).
I basso: opp, opp, opp, opplaa (paussi), hae, hae, hoppa, hoppa, hoppaaa — - — hae, hae — —
II basso: busch, busch, buschaa (paussi,) buscha (paussi), missä kissa, missä kissa (paussi), brrr…
Mitä suunsoittamiseen tulee, niin osaavat sitä miltei kaikki kaverit. Se on niinkuin veressä. Ei kuitenkaan pidä ihmetellä, jos he joskus näkevät koirien tahi riistan asiat — varsinkin matemaattiset — monistettuina — se riippuu vain pulppuavasta innosta. Tunnin osat muuttuvat kokonaisiksi tunneiksi, kokonaiset tunnit moneksi tunniksi! Kavereista on tässä kohden monenlaisia kaskuja. Kerronpa yhden. Eräällä vanhalla kaverilla oli pari ajokoiraa ja luonnollisesti sai narttu joskus penikoita. "Kaveeratessa" oli hänellä tapana innossaan lisätä niiden lukua kiihtyvässä nopeudessa. Istuin kerran ja kuuntelin toisella korvallani, kun hän "tulkitsi" eräälle vieraalle metsästäjälle koiristaan. Illan kuluessa kasvoi niiden luku yhtä mittaa ja viimein makaamaan mennessämme hän vakuutti voimalla ja ponnella omistavansa niitä 18 kappaletta! Toinen kuunteli hartaudella.
Vielä komeampi on seuraava juttu, jonka todenperäisyyttä en kuitenkaan voi taata. Oli muuan vanha "sunnuntaimetsästäjä" — niin minulle kerrottiin — joka oli kova "pummaamaan" ja siis aina tuli kotiin — ellei jotakin saanut ostaa — reppu tyhjänä, josta sitten kaverit pahoin laskivat leikkiä. Mutta miehemme ei ollut luonnostansa hätäytyvä. Hän hankki täytetyn jäniksen pään ja koivet ja metsästä tullessa ne sidottiin niin, että ne pistivät esille laukusta, jolloin yöpaita ja sukat muodostivat ison jäniksen ruumiin! Konstit ovat monenlaiset — vai mitä?
Metsästäjät ovat muuten aika innokkaita leikinlaskijoita. Tuskinpa niiden kanssa kilpailevat merimiehet tahi taisteluharjoituksissa olevat suojeluskuntalaisetkaan. Pilapuheet ovat muuten melkein aina laadultaan harmittomia — muita loukkaamattomia, varsinkin kun niiden aiheina tavallisesti ovat kaverit ja niiden yhteishenki hän on suurenmoinen.