Voimakkaasti iskien pitkät, terävät kulmahampaansa saaliiseensa se vihdoin nopeasti tappaa sen, musertaen rintakehän, keuhkot ja sydämen.
Samantapainen murhenäytelmä uudistuu sitten päivä päivältä.
Olen nähnyt tämänkaltaisen tapauksen rajoitetulla hakamaalla. Parin viikon kuluttua oli teerenpoikueesta, jossa oli yhdeksän yksilöä, ainoastaan kaksi jäljellä.
On sanottu, että kissa on tyhmä eläin verrattuna koiraan. Mutta toiselta puolen, kun on kyseessä verenhimo ja elävän saaliin pyydystäminen, on se koiraa paljon ylivoimaisempi. Sen kekseliäisyys ja viekkaus ovat silloin kerrassaan ihmeellisiä. Mainittakoon tässä muutamia tapauksia.
Talossa on korkea rakennus. Räystään alla ole van ja ulos pistävän kattohirren päälle oli paarmalintu rakentanut pesänsä. Siinä piipottavat poikaset.
Alhaalla pihalla on talon kissa huomannut sen ja leukojaan rapsauttaen ja naukahtaen se tarkkaa kauan ja terävästi poikasten eleitä.
Selvästi sen aivot työskentelevät, miten päästä poikasten kimppuun? Ulkoapäin on sileitä lautoja pitkin pääsy mahdoton ja vintille johtaa pesästä vain pieni aukko lautojen välitse. —
Sittenpä se äkkiä pitkillä harppauksilla hyppää rakennuksen ovea kohti ja — katoaa. Kaikesta huomaa, että se on keksinyt jonkin tavan, jolla saisi linnunpoikaset pyydystetyksi.
Odotan jännityksellä, mitä seuraaman piti. Eipä aikaakaan, niin jo näkyy vinttiin johtavasta aukosta pitkä kissan eturaaja pistävän esiin. Se venyy ihmeteltävän pitkäksi ja haparoitsee tukkia pitkin. Vihdoin se tavoittaa pesän, josta se samassa tempaa yhden poikasista, joka romahtaen putoo korkeasta paikastaan eteeni nurmelle. Käpälä katoo sisäpuolelle.
Montakaan minuuttia ei ole sen jälkeen kulunut, kun kissa tulee nopeasti samaa tietä takaisin, ottaa edestäni puoleksi kuolleen linnun suuhunsa ja loikkii tiehensä.