Kuten huomaa, oli tässä kysymyksessä perinpohjainen harkinta, monta johtopäätöstä ja ripeä ja järjestelmällinen toimeenpaneminen.
Kissa ylipäänsä välttää vettä. Jos se sattuu astumaan lätäkköön tahi vetiseen mutaan, potkia lipsuttaa se kuin mikäkin tanssijatar koivillaan eri suuntiin. Siinä luonnollisesti tulee ilmi myöskin sen harvinaisen pitkälle kehittynyt puhtauden- ja siisteydentunne. Se ei kuitenkaan estä sitä käyttämästä eri tapauksissa hyväkseen veden antimia, kun saaliin pyydystäminen on kyseessä.
Minulla on tiedossani tapaus, jolloin kissa pyydysti ahkerasti sorsia vedestä -! Maasto oli ruokoinen ja kaislainen, matalahko torpan kotiranta, jossa sorsat elelivät kernaasti. Suurilla kivillä tuntikausia väijyen pyydysti torpan musta kissa sorsanpoikasia veteen hyppimällä. Verinäytelmä kanervikossa uudistui siellä, joskin toisessa muodossa!
Mutta kissa on myöskin kalastaja. Muuan huvilanomistaja kertoi minulle, että hänen Mikkonsa oli oppinut huvilan matalalla hiekkarannalla pyydystämään pieniä ahvenia.
Kuten tunnettua, valitsevat eri kalalajit tarkasti kutupaikkansa.
Varsinkin salakka on siinä kohden hyvin — sanoisinko vanhoillinen.
Huvilani rannassa Päijänteellä on — luultavasti ikivanhoista ajoista saakka — salakkain kutupaikka. Sinne ne tulevat pikkukiviselle rannalle kutemaan vaikkapa veneiden väliin; nousten aivan matalalle veden rajaan saakka. Yhtä säännöllisesti kuin näille kutupaikoille silloin saapuu ahvenia, koskeloita ja hevosjuotikkaita, ilmestyy sinne kulkukissoja. Kissat pyydystävät salakoita väijymällä pienillä rantasärkillä, joista ne äkkiä karkaavat kutevien kalojen kimppuun ja sieppaavat niistä jonkin kynsillään.
Tällaiset kulkukissat ovat muuten — kuten useimmat kotikissatkin — mitä vahingollisimmat. Asetan ne siinä suhteessa kana- ja varpushaukan, huuhkaimen ja korpin rinnalle.
Jokainen, joka on kotinsa lähettyvillä koettanut saada nauttia siitä puhtaasta ilosta, minkä pikkulinnut tuottavat, tuntee sen hyvin. Ja juuri tällaisia lintujen rauhoitettuja pesimispaikkoja ne ihmeellisellä vaistollaan hakevatkin. Kun ne tavallisesti liikkuvat öisin samoillen pitkiä matkoja, olemme usein voimattomat torjumaan niiden tuhotöitä.
Kaikki maassa ja pensaissa (kerttuset) sekä huoneiden nurkissa, pinoissa j.n.e. olevat pesät ne hävittävät ennen pitkää. Pesimispöntötkin ovat niiden hävityksen esineinä. Väijyen niiden katolla tahi roikkuen aukosta tahi sen alla olevasta istuinpaikasta ryöstävät kissat nekin.
Jokaisen eläinystävän velvollisuus on — jo naapurienkin tähden — olla pitämättä kissaa talossaan.