Silloin tuli isäntä lainaamaan "amisjoonia" ja aikoi vanhan tulilukkonsa rämähdyksellä peloittaa yöllä kaikki "pirun purlakat" ja "omenakasakat" pois.
Kun hän kävi meillä tahi meiltä tultiin taloon, jakeli hän aina sanoilla "takka praa" omenoita tuliaisiksi. Esaiaksen merkkipäiviä oli, kun hän läksi omenoita myymään kirkonkylän syysmarkkinoille.
Ulkonäöstään ei hän arkipäivinä paljon välittänyt. Tavallisesti liikkui hän pitkässä, kuluneessa, paikatussa, mekon tapaisessa takissa vanha hihna vyönä ja vanha huopahattu alaskäännetyin reunoin päässä.
Todella liikuttavan näyn tarjosivat Esaias ja Elle, kun käsi kädessä tulivat mäkeä alas huvilaan. Toinen oli vanha, ränstynyt, kovin ontuen ja raskaasti nojaten paksuun, kiiltäväksi kuluneeseen, mukulaiseen katajakeppiin, toinen pikkuinen, kalpea ja hento lapsi. — Myöhäistalvi ja varhaiskevät ihmeellisessä sopusoinnussa!
Seuraavassa esitän muutamia niitä tietoja, jotka Esaias antoi paikkakunnan murteella minulle kokemuksensa nojalla:
* * * * *
Muikku kutee elell’ miesten päivää. "Luukkaast' verkot vetien" sanotaan.
Siika: "Simost' siika siipiins' lähtie." Se kutee muuten "lailas veless". Juhannuksena se menee syvimpiin vesiin ja lähtee sieltä Simona liikkeelle.
Kuore kutee "kun sammakko korraa." Kuoreesta sanotaan muuten, että "kuore ja pukki haisee yhlelle samalle".
Särki kutee, kun leppä on hiiren korvalla.