Mutta palatakseni retkeemme, oli jo aika lähteä kotimatkalle. Ilma oli muuttunut kylmemmäksi ja kirkastui. Siiat ja jänikset-luvultaan toistakymmentä — vietiin veneisiin.
Kirkas syksyinen täysikuu loi pitkiä, kimaltelevia, kultaisia siltoja, jotka likeltä alkaen ulottuivat kauaksi näkymättömiin, saarien lomitse näkyville Merenkurkun laajoille ulapoille. Primus-keittiö sytytettiin ja laulu toisensa perästä kajahti, kunnes äkkiä kuului kova romahdus ja olimme karilla.
Tilanne oli aika lailla vaarallinen ja vei paljon aikaa, niin että vasta puoliyön aikana palasimme satamaan.
Matka oli kaikessa tapauksessa ollut erinomaisen vaiherikas ja mielenkiintoinen.
Heti sen jälkeen teki talvi tuloaan — retki oli tehty viime tingassa.
Uuden-Kaarlepyyn tienoot olivat muuten siihen aikaan erinomaisen kalarikkaita. Saarien ja luotojen rantavedet, matalat ja ruohikkoiset lahtien poukamat ja Lapuan joen tuoma noin 7 km merelle päin pistävä vedenalainen mutavalli olivat hyviä kalojen kutu- ja syömäpaikkoja. Keväällä kutuaikana toivat kaupungin lukuisat kalastajat kalaa niin paljon kaupaksi, että niiden hinta aleni varsin vähiin. Kun kerran lukuvuoden loputtua matkustimme Hämeeseen, saimme mukaamme juuri torilta ostetun lihavan merilohen, joka painoi 17 kg ja maksoi 20: — markkaa! — Mutavallilla harjoitettiin muuten keväisin jään lähdön jälkeen hauskaa kalastusta ongella. Sen tapaista en ole missään muualla huomannut. Meriahvenet nousivat suurissa parvissa edellä mainitulle matalikolle kutemaan ja söivät silloin, varsinkin jos oli kova ja kylmä pohjoinen tuuli, heti auringonnousun jälkeen sangen halukkaasti kastematoa. — Turkit yllä vedimme siten S:n kanssa komeita ahvenia "ämpärittäin" tuulessa ja pakkasessa. Joskus oli meidän lähettyvillämme seitsemänkin venekuntaa onkijoita.
Kun on kysymys kalastuksesta, en voi olla kertomatta eräästä meriretkestä, joka oli vähällä päättyä onnettomasti.
Kevät tuli sinä vuonna hyvin aikaisin, niin että jo vapunpäivänä olivat koivut hiirenkorvalla ja ilma oli hikevän helteinen kuin sydänkesänä.
Päätimme helluntaiksi S:n kanssa lähteä kalaan hänen huvilalleen, joka sijaitsi kaukana ulkosaaristossa "Kotaskärissä" likellä Merenkurkun ulappaa.
Läksimme lauantai-aamuna pienellä S:n purjeveneellä matkalle ja tarkoitus oli palata sunnuntai-iltana takaisin. Ilma oli kuuma ja kesäinen. Paitsi meitä oli mukana rouva S. ja heidän vanha palvelijansa. Ensimmäinen pitempi purjehdusmatka lämpimässä, tuoksuvassa kevätilmassa oli mitä ihanin. Nautimme olemassaolosta täysin siemauksin. Ja niin saavuimme perille huvilaan. Täkyverkko laskettiin heti lähellä olevaan kaislistoon. —