Lintutieteellisessä suhteessa ovat Uuden Kaarlepyyn seudut erittäin mielenkiintoiset.
Kun Pohjanlahti Merenkurkun kohdalla ikäänkuin pusertuu kokoon laajentuakseen sen molemmin puolin, seuraa siitä, että merta seuraavien muuttolintujenkin reitit täällä lähenevät toisiaan. Jos auringon noustessa keväällä muuttoaikana liikuskeli pitkin Lapuanjoen suusta merelle päin pistävän, noin 7 km pitkän niemen lakeilla rannoilla, oli tilaisuus nähdä sangen runsaasti muuttolintuja, varsinkin kahlaajia.
Erittäin hauskat olivat mustan ja valkoisen kirjavat, heleänpunakoipiset rantaharakat, kurmitsat, sirriäiset y.m. Ja vähän väliä lensi pään yli hanhiparvia ja joutsenia.
Varsin runsaasti näki joutsenparvia myöhään syksyllä. Ne viipyivät silloin matkalla etelään viikkojakin matalien lahtien mutaisissa pohjukoissa.
Elettiin marraskuun ensimmäisten kovien pakkasten aikaa. Yö oli kirkas, kylmän raitis ja täysikuu käsissä. Tiesin, että matkajoutsenia eleli juuri niihin aikoihin joen suupuolella. Kun matka oli pitkä, läksin sille aikaisin ennen päivän nousua.
Hiljainen, pehmeä kosken pauhina lauloi kehtolaulunsa nukkuvalle pikkukaupungille. Prinsessa ruusunen nukkui lumivalkoisessa kehdossaan Topeliuksen ylhäissukuisen keisarikukon pitäessä vahtia korkealla vanhan, puisen kirkontornin huipulla. Täydellinen hiljaisuus! Missä herättävä ritari?
Jopa saapuu, mutta hieman toisessa muodossa kuin sadun hieno prinssi. Öinen hiljaisuus särkyy melkein räjähtäen. Kuuluu räikeä, rosoinen ääni, jotta pienet puutarhat värähtelevät: "klockan är tre slagen" (kello on lyönyt kolme), viimeinen tavu hyvin pitkä ja korotettu.
Siihen aikaan valvoivat yövahdit uskollisesti kautta yön huolehtien siitä, että arvoisat porvarit saivat nukkua yönsä rauhassa. Sattuuhan sitä joskus rauhallisimmissakin yhteiskunnissa öiseen aikaan pieniä kahakoita, tulipalon alkuja t.m.s. Niin, ja sitäpaitsi saivat herrat tulta hollantilaisiin sikareihinsa palatessaan yöllä kortti-illoiltaan!
Muistan, että kun ensimmäisen yön nukuin kaupungin majatalossa, heräsin monesti säpsähtäen noihin kummallisiin huutoihin ihmetellen, mitä ne oikeastaan olivat, oliko kyseessä tulipalo vai tappeluko?
Mutta kun niihin tottui, oli noissa pimeästä tulevissa öisissä huudoissa jotakin menneiden aikojen hiljaista rauhaa ja turvallisuutta. Oli kuin olisivat huutaneet: nukkukaa rauhassa; täällä sitä vartioidaan! Hereillä ollaan! —