Niille, jotka niinkuin postiljoonit, kansakoulujen tarkastajat y.m. ovat pakotetut paljon liikkumaan maanteillä, on tämä vuodenaika epäilemättä vuoden vaivalloisimpia, mutta niin ei ole metsästäjille.
Kevään jänikset, jotka ovat kotitorpan oraiden ja kivisten viljamaiden kustannuksella syöneet itsensä lihaviksi, ovat silloin jo täydelleen itsenäiset ja tuntevat paikkakunnan maantieteen pienimpiin sopukkoihin saakka. Elinvoimaisina tekevät ne näin ollen ajossa laajoja kierroksia, milloin nousten ylös harjuille, milloin taas heittäytyen alas laaksoihin. Huristen käy tie yli kaskien, kautta sammaltuneen kuusimetsän ja vetisten niittyjen, niin että vesi tuiskuaa kauniin valkoisen talviturkin ympärillä.
Paljon virkeätä elämää tarjoo tosiaankin tuollainen myöhäissyksyn maisema niille, jotka tahtovat ja voivat sitä tajuta.
Meistä viidestä veljeksestä samoili kolme sinä syksynä Hämeen salomaita.
Jäniskartta oli täyteen piirretty — todisteena siitä, että jäniskausi läheni loppuaan.
Tuollaisella kartalla, joka graafillisesti osoittaa kaadetun metsänriistan levenemistä metsästysalueella, on suuri merkityksensä ei ainoastaan hauskana metsästyshistoriallisena asiakirjana, vaan metsästyshoidollisessakin suhteessa. Kartta suurennettiin pitäjän kartasta ja siihen merkittiin eri merkeillä likimääräinen paikka, missä otus oli ammuttu. Kokonaisuudessaan täydensi se metsästyspäiväkirjaa ollen sen liitteenä.
Jos kartalla seuraamme Päijännettä sen eteläpäästä noin 40 km pohjoiseen, näemme pienimmilläkin kartoilla joukon saaria siinä, missä Päijänne on leveimmillään. Luonnossa muodostavat ne kokonaisen saariston, jossa saarien luku nousee satoihin. Tähän osaan Päijännettä, Tehinselkään, laskee lännestä päin 10 km:n pituinen järvi Lummene.
Lummene on, kuten jo koulupenkillä maantietotunnilla olemme oppineet, maamme merkillisimpiä järviä.
Se sijaitsee nimittäin selänteellä, joten sillä on vedenlasku kahtaalle päin. Selänne ei muodosta siellä, yhtä vähän kuin selänteet muuallakaan Suomessa, yhtenäistä harjua, vaan jakaantuu koivu- tahi sekametsää kasvaviin mäkiin ja kukkuloihin, joita yhtenäiset metsät, hakamaat, kasket, niityt ja laajat suot erottavat toisistaan.
Lakeiden suonotkojen syvimmissä kohdissa on siellä täällä tummavetinen, pieni sisäjärvi, jonka rannat ovat soiset ja liejupohjaiset. Niissä viettävät hidasluontoiset ahvenet ja arat kuikat rauhallista kotielämäänsä.