Suorannat ja kuusia kasvavat "suosaaret" ovat varsinkin lämpöisellä vuodenajalla raittiin viileytensä ja mehevien mustikkainsa tähden erittäin suosittuja olinpaikkoja teerin- ja metsonpoikueille. Niiden turviin vetäytyy jokin "jussikin" valmistaakseen itselleen yksinkertaisen makuupaikkansa ja elääksensä sillä niukalla saraheinällä, minkä suoniitty kasvattaa järven rannalla.
Edempänä soissa pursujen, juolukkain, vaivaiskoivujen ja surkastuneitten mäntypahasten keskellä viihtyvät metsäkanat parhaiten palokärkien ja hyttysten seurassa.
Vetisillä niittymailla marssivat teatteriaskelin pitkäkoipiset kurjet pontevasti deklamoiden: "Oi, oi, Maija-Liisa"!
Parhaimmat niin hyvin lintu- kuin jänismaat ovat kuitenkin ylempänä olevat kuivemmat metsä-, niitty- ja kaskirikkaat maat. Tämä koskee varsinkin Lummeneen lähiseutua, joka luonnonihanuudessa kilpailee kauneimpien seutujen kanssa Suomessa.
Rikki muserretut harjut muodostavat järvessä luotoja, kareja ja sekametsää kasvavia saaria, joiden kauniissa rantavesissä Lummeneen kasvullisuudelle omituinen pieni sievä Nymphaea fennica kukkii kaikkialla Lobelian, Potamogetonin, Sparganiumin ja Polygonumin kanssa. Rannat ovat kiviset, mutta missä suot — entiset lahdelmat — ulottuvat rantaan, siinä rehoittavat Menyanthes, Calla ja Eqvisetum.
Sorsia ei ole niin paljon kuin voisi otaksua; kuitenkin muodostavat lukuisat telkät, koskelot ja kuikat sekä ohrasorsat ja haapanat kauniin korkokuvan peilikirkkaalle vedenpinnalle, kun laskeva aurinko valaisee Lummeneen selkiä.
Kun veljeni ja minä vuosikymmeniä sitten rupesimme metsästämään näillä seuduilla, oli siellä metsänriistaa sangen runsaasti. Alhon kartanoa ympäröivät laajat hakamaat, joissa kasvaa vanhaa sammalpeitteistä koivikkoa, ja jossa kesäiseen aikaan suuret räkätti- ja koivurastasyhteiskunnat sekä lukuisat laulajat asuskelivat ja pesivät. Niin oli siihen aikaan. Nyt ovat teeriparvet suuresti harventuneet. Syynä siihen on etupäässä ollut säälimätön pyydystäminen.
Vielä 1870-luvulla oli kuvilla ampuminen tällä paikkakunnalla melkein tuntematon ja tuskin voimme aavistaa, kun siellä saatoimme tämän, aikoinaan kyllä sopivan metsästystavan käytäntöön, että se väärin käytettynä muutamia vuosikymmeniä sen jälkeen tulisi olemaan yksi niitä välikeinoja, joilla m.m. nykyjään ollaan hävittämäisillään teerin suku paikoittain sangen vähiin.
Tehtyäni tämän suuren "kierroksen" kertomukseni "makuusijasta" tahdon palata "ylösottopaikkaan" — kertomukseen eräästä jänisjahdista muutamissa Päijänteen saarissa.
Olimme päättäneet ennen talven tuloa lähteä tälle kauan suunnitellulle retkelle. Tämä tapahtui kuitenkin pitkän tuumimisen jälkeen, koska saaret olivat keskellä Päijänteen suurinta, 40 km leveätä selkää. Siihen nähden, että vuodenaika oli kulunut jo niin pitkälle, olisi voinut nimittäin matka tuonne, jos sattui myrsky nousemaan, tulla kylläkin vaaralliseksi.