Ajon kestäessä ihailin Kainon erinomaista vainua. Muuan jänis ui nimittäin, saattaaksensa koirat pois jäljiltä, pienen lahden poikki. Kaino, joka seurasi jälkiä, ei epäillyt mennä samaa tietä jääkylmään veteen. Uiden se seurasi jälkiä, haistaen jälkiä kaislikosta ja vesikasveista täydellä haukunnalla eksymättä.

Kello 2 kahlittiin koirat ja syötiin muutamia voileipiä. Pari lasia viiniä niiden ohessa virkisti ruumista.

Kello 1/2 3 päästettiin koirat eräälle lähellä olevalle pienemmälle, korkealle, kallioiselle saarelle. Saaren korkeimmalla laella olimme veljeni ja minä tilaisuudessa kenties ainoan kerran elämässämme näkemään 3 jänistä samalla kertaa juoksevan ylös kanervikosta, mistä ne olivat hakeneet suojaa märistä pensaista.

Kello 4:ään mennessä olimme ampuneet 4 jänistä. Kun nyt olimme ampuneet kylliksi, oli kiireimmiten lähdettävä paluumatkalle.

Se oli erittäin vaivalloinen, sillä olimme läpimärät ja ilma oli käynyt kovin koleaksi.

Turkista ei ollut paljon apua, kun jalat olivat läpimärät ja niitä täytyi pitää jääkylmässä vedessä vuotavassa veneessä. Meitä vilutti pakanasti enkä luule koskaan palelleeni niin "kapitaalisesti" kuin sillä venematkalla. Jokainen odotti kiihkeästi vuoroaan päästäkseen airoille. Vielä pahempi olo oli koirilla, jotka läpiväsyneinä ja "happamina" koettivat ottaa mitä kummallisimpia asentoja saadakseen edes jonkin osan ruumiistaan kuivalle.

Kun vihdoin saavuimme Miehoniemen lahteen, oli se kokonaan jäätynyt, mikä tietysti hidastutti matkaamme. Matka oli siis viimeisessä tingassa tehty. Koirat ryömivät suurella ihastuksella lämpimiin heiniin kärryn istuimen taakse ja hyvällä vauhdilla ajettiin kotiin, sillä tiet olivat nyt kovat, pakkanen oli yltynyt, ja "metsästyshevonen" Aliina oli hyvällä juoksutuulella.

Kauan on tämä hauska ja laatujaan omituinen metsästysretki pysynyt mielessäni menneiden aikojen hauskojen muistojen sarjassa.

ONNISTUNUT KALASTUSRETKI LUMMENEESEEN.

Oli kuutamoyö — tuollainen ihana elokuunkuutamo, joka saattaa rakastuneiden "syrämmet" pamppailemaan, mutta joka ihmeen hurmaavalla tavalla vaikuttaa myöskin metsästäjiin ja ennen kaikkea luonnon ihailijoihin hamaan pikkuvarpaaseen saakka.