"Mihinkäs maister' nyt menie kalaan?"
"Lummeneeseen."
"Ei siell' nyt mitien saa, nähkäis maister', nyt on niin paha ilma, ja sitten nähkäis, saa Lummeniess' vaan alkukesie; sen sano, nähkäis maister', minulle yks' sielt' päin oleva; ei ne, nähkäis, monien viikkuon enien o' ollu' uistint' soutamass'."
Ahaa, ajattelin itsekseni, "ei hätie mitie", sehän mainiota, tulemme aika neitseellisiin vesiin ja myrsky — niin sehän paras kaikesta onkin. Vaikka oma kiitos haisee silakalta, en voi kieltää, että olen yhden ja toisen hauin saanut uistimella, koska kerttusalolaisilta ei puutu tuoretta kalaa juuri koskaan.
Yksi hyvän saaliin saamisen salaisuuksia on epäilemättä se seikka, ettei pelkää huonoa säätä.
Oikein harmittaa, kun näkee uistimen soutamisen jalossa urheilussa vielä "vihreiden", tavallisesti kaupunkilaisarvojen tai -tarten lähtevän kalaan vain silloin, kun on tyyni ja kirkas — s.o. kaikista epäedullisin ilma. Parhaimmat tulokset olen saanut, semminkin pienemmistä järvistä, kun olen lähtenyt vesille oikein "koiran ilmaan", vinhaan mutta lämpimään tuuleen ja rankkasateeseen. Silloin vesi on sekaista eikä siimaa näy, ja pikkukalat ovat helpoimmin pyydettävissä; ja mitä haukipoikia on vain läheisyydessä, ovat ne tällöin täydessä työssä, sillä ruokahalu on silloin mainio.
Aallottaren sievässä, mutta ahtaassa ruokasalissa laivankannella suunnittelimme sitten matkaamme. Tuuli oli nyt yltynyt myrskyksi ja myötätuulessa "kiiti laiva täysin purjein" kuin "meidän Janne" ainakin. Sivuutimme riippakoivuisen Kellosalmen ja runollisen kauniin Pirttisalon ja niin saavuimme Näpin siltaan, josta jalkapatikassa painelimme Lummeneen rannalle Harmoisten kylän luona. — Ensimmäisiä tehtäviämme rantaan päästyä oli tiedustella eräältä kalastajaukolta, olivatko Lummeneen pojat syömähaluiset. Sain nytkin saman vastauksen, ettei oltu viikkokausiin vesillä oltu, koska syövät vain alkukesänä — minulle kokemuksesta sangen mieluisa vastaus siis!
Kului sitten jokin aika ennenkuin saimme veneitä, matosia, tilapäisiä täkyongen pahlaimia j.n.e. Päätimme lähteä eri veneillä niin, että veljeni ja hänen poikansa menivät yhdellä, minä toisella.
Veneet olivat pieniä, matalia ja epämukavia niin että ainoastaan kelan käyttäminen oli mahdollinen rajussa myrskyssä.
Olimme unhottaneet ottaa matosia mukaamme kotoa, mutta niitä saimme kuitenkin tuulisesta, sopimattomasta ilmasta huolimatta sangen mukavasti.