KASVIKUNNAN ETUVARTIJAT.
Syksyn etuvartiojoukkue oli saapunut tuoden muassaan kirkkaita, raittiita aamuhetkiä, sumuisia selkiä, huurretta, riihentuoksua ja punoittavia puolukoita. Kesän lämmin vihreä oli vähitellen vaihtunut syksyn raittiimpiin, hienoihin, loistaviin väreihin, lehtikeltaiseen ja lehtipunaiseen — luonnon viimeiset tuliset jäähyväiset kesälle! —
Missä sekametsä kuvastuu kimmeltävään ranta-aallokkoon, siellä ovat värit erikoisen kauniit. Niin — epäilemättä kilpailevat hakamaamme tähän vuodenaikaan — sanoisimmeko kevätsyksyllä — amerikkalaisten lehtimetsien, mangnoliain ja vaahterain valtakunnan kanssa, jos kohta eivät saavuta niiden valtavaa väririkkautta.
Korkkisoluja on muodostunut varren ja lehtien välille estäen kaiken ravintonesteiden kulun. Vanhat lehdet, kesän kauneimmat koristeet, on tuomittu kuolemaan muutettuaan värinsä. Yksitellen putoavat ne sulavalla liikkeellä maahan, heleän kullankeltaiset vaahteranlehdet etunenässä. Niitä seuraavat sitten punaisina hehkuvat pihlajanlehdet, keltaiset koivunlehdet ja niin edelleen toinen toisensa perästä — valon värilämpimät kyynelet pimeän voittokulkueen lähestyessä.
Ennen pitkää seisovat lehtipuut paljaine, joustavine oksineen valmiina vastaan ottamaan syysmyrskyjen musertavaa syleilyä. Suorina, valkoisina marmoripilareina kohoavat niiden joukossa koivut, alustanaan pudonneitten lehtien muodostama itämaisin värein loistava pehmeä matto.
Suursyksy pimeänä, myrskyineen, sateineen on alkanut kulkunsa yli maiden, vesien. —
Kuolemaa seuraa kuitenkin aina elämä!
Kuolleet lehdet muuttuvat syyskosteuden vaikutuksesta ihanaksi ruokamullaksi. Kaiken katoavaisuus ei pidä enää paikkaansa — mullasta kohoaa keväällä uutta kasvillisuutta. Kuolleet lehdet ovat eläneet aikansa kesän ihanana kauneutena, ne ovat suorittaneet tehtävänsä, jolla on ollut mitä suurin merkitys.
Nehän ne ovat muuttaneet ravintoaineet siihen muotoon, että kasvit voivat käyttää niitä hyväksensä; nehän antavat Pohjolan maisemille tuon erikoisen leimansa; ne antavat pikkulinnuille sopivia pesimis- ja olinpaikkoja; suuremmille eläimille suojaa polttavaa aurinkoa vastaan, puhumattakaan niiden hyödystä ravintona. Ne tasoittavat ilmaston pitäen yllä kasvien menestymiselle tarpeellista kosteutta. Lahonneet lehdet ovat hakamaiden kasviston parasta ravintoa, tehden nuo maat kotieläimille soveliaiksi laidunmaiksi. Puutarhuri valmistaa niistä parhaimman multansa.
Veteen liuenneet ravintosuolat, joita kasvit ottavat juuriensa avulla maasta, eivät ole siinä muodossa, että kasvit ilman muuta voisivat käyttää niitä hyväkseen. Ne johdetaan sen vuoksi lehtiin, joissa samoin kuin ilmasta otetusta hiilihaposta ja vedestä muodostuu lehtivihreän avulla kasveille sopivaa rakennusainetta.