Ja kaikki tuo ihanuus kuuluu alaspoljettuun pintakasvullisuuteen, kasvikunnan etuvartijoihin.
VILLIT ELÄIMET KOTIELÄIMINÄ.
Meillä on joskus tilaisuus nähdä, miten villit eläimet voivat tulla toimeen silloinkin, kun ne pakosta tahi vapaaehtoisesti tulevat eläneeksi tavallisuudesta poikkeavissa olosuhteissa. On selvä, että niiden suhde ympäristöön ja ihmiseenkin, ravinnon laatuun y.m. nähden tällöin tulee olemaan tavallisesta hyvinkin erilainen.
Seuraavassa kerron parista tuollaisesta tapauksesta, jotka ovat koko lailla mielenkiintoiset.
Kauniilla paikalla Päijänteen rannalla asuu muuan palstatilallinen omalla palstallaan ja omassa kodissaan. Pikkutalo sijaitsee aivan lähellä rantaa, josta on laaja näköala yli ison selän saarineen ja luotoineen. Lyhyttä heinää kasvava pihanurmikko erottaa rakennukset rannasta. Hiekkaranta on sileätä ja matalaa, niin että tyynellä säällä sen pinta miltei näkymättömästi liittyy veden laajaan kalvoon. Vain tuulen käydessä aaltojen milloin hiljainen loiskina, milloin äreämpi pauhina viitoittaa vuodenaikojen mukaan vesirajan suuntaa.
Edempänä muodostaa laaja komea kaislikko tuulen käydessä värikkään, sirosti kaartuvan ja lainehtivan alakehyksen järvimaisemalle. Ylhäällä on kehyksenä rajaton taivas, vasemmalla rannikolla seitsemän metsäistä nientä, joista kyläkunta sattuvasti on saanut nimen Seittenpää, ja oikealla pienenpieni Urjainkoski pärehöylineen. Siellä talon pikkutytöt keväisin kansakoulun loputtua vuoroonsa reippaasti ottavat vastaan ne miljoonat kattopäreet, jotka vuosittain pikkukosken keväisellä voimalla valmistuvat höylässä.
Hieno rantanurmikko olisi aivan erinomainen leikkipaikka, ellei sitä niin usein pilaisi "pahojen" tukkipomojen monenlaiset "roskat". Siellähän makaavat pehmeällä kuolinvuoteellaan nyljettyinä, silvottuina, typistettyinä nuo takamaan komeat, naavapartaiset pilvenpiirtäjät. Siellä ovat hongat, joiden jättiläisoksilla ennen kotkat, nuo metsän suurlinnut, elivät. Sinne ovat kaatuneet metsien vihreähuntuiset, valkopukuiset, nyt alastomat koivut ja taivaan valoa ja puhtautta tavoittavat kuuset.
Vesirajan lähellä on kirkasvetinen lähde, jonka suojaksi tulvavettä ja valuvaa hiekkaa vastaan on rakennettu puinen arkku. Sieltä talon väki saa juomavetensä.
Sattuipa sitten joku talon tyttäristä, palstatalon Anna, saamaan kiinni noin korttelin pituisen hauin.
Hauin pojan kiinniottamiseen käytti hän erästä tapaa, joka lie jokaiselle kalastaja-alulle tunnettu. Tämä tapa riippuu hauin elämäntavoista. — Se on, kuten tunnettua, erittäin raatelevainen kala. Samoin kuin kameleontti voi tuntikausia istua samassa paikassa odottaen, että sattumalta jokin kärpänen tulisi "ampumamatkan" päähän, jolloin se "ampuu" pitkällä, limaisella kielellään, samoin haukikin voi olla saalista väijyen tuntikausia samassa paikassa. Siitä se sitten nuolen nopeudella karkaa saaliinsa kimppuun. Tästä seisontapaikasta ei se muuten kernaasti lähde liikkeelle.