Varsinaisesta olinpaikastaan tiheästä sekametsästä viljelyksien lähettyvillä tekee tämä liikkuva lintu pitkiä ryöstömatkoja taloihin, kyliin vieläpä kaupunkeihinkin. Olen nähnyt sen Hämeenlinnassa pihoilla, pensasaitojen suojassa, pyydystävän varpusia keskellä päivää.
Sen rohkeus hakee todella vertojaan. Muistan erään tapauksen, jonka sain itse nähdä hovineuvos Valdénin riistarikkailla mailla Janakkalassa.
Peltopyyn jahdissa karkasi silloin, monesta ampumisesta huolimatta, varpushaukka metsästäjän silmien edessä vasta ammutun peltokanan kimppuun. Että metsästäjä toisella laukauksella tappoi ryöstäjän, oli selvä. Kahdesti olen nähnyt, miten varpushaukka kaikella voimallaan on syössyt turkkuriliikkeen akkunaa vastaan yrittäen siepata akkunan sisäpuolella olevaa täytettyä metsäpyytä.
A.E. Brehm kertoo, että Uralissa, Persiassa ja Intiassa opetetaan varpushaukkaa ja käytetään metsästykseen samoin kuin keskiajan ritarit käyttivät tunturi- ja poutahaukkaa.
Suurin osa varpushaukoistamme muuttaa pois talveksi seuraten siis muuttolintuja. Jokunen, tavallisesti vanhempi lintu, jää kuitenkin tänne talveksikin. Sellainen oli nyt kyseessä oleva Saksalan varpushaukka.
Kartanossa oli, kuten usein on tavallista suuremmilla viljelysalueilla, runsaasti varpusia, jotka tuottivat puutarhoissa suurta vahinkoa.
Eipä pesienkään hävittäminen auttanut.
Kevään tullessa huomasi kartanon omistaja ihmeekseen, että varpusparvet olivat talven kuluessa vähentyneet mitättömän pieniksi.
Mikä ne oli hävittänyt? — Asia sai piankin selityksensä.
Muuan varpushaukka oli koko talveksi asettunut kartanoon ja oli siellä kaikesta päättäen elänyt miltei yksinomaan varpusen paistilla. Sinnehän ne kirsikkavarkaat menivät!