— Paljon kiitoksia! Kyllä minä isäntään uskon muutenkin, mutta tehdään vain niin kuin isäntä tahtoo ja hyvä on.
— Mennään sitten huomenna heti aamustapäivin sitä paikkaa katsomaan, että voit aloittaa työt milloin haluat.
— Miten vain isännälle paraiten passaa!
Teemu nukkui sinä yönä hyvin rauhattomasti. Heti päivän valjettua hän toisten vielä makeimmillaan maatessa nousi ylös ja lähti kiireesti astua köppäsemään Terva-ahoa kohti.
Hänelle oli alkanut uusi elämä.
KUUDESTOISTA LUKU.
Talven ensi lumi on peittänyt maan.
Tuulet ja syysmyrskyt ovat tauonneet ja ilma on seestynyt pakkasta antavaksi.
Terva-ahon koilliskulmalla, lammen rannalla, on kaivettu maata, puita kaadettu ja veistetty, kiviä ja kantoja väännelty ja rotkopaikkoja tasoiteltu. Pieni ala peltoakin on jo valmiiksi kuokittu.
Mutta nyt ovat työt keskeytyneet, eikä viikkokauteen siellä ole rakentajaa näkynyt. Valkoinen lumi, talven ensi lumi, on kattanut tasaisesti Syrjälän Teemun työmaan ja kuokoksella olevan pienen peltotilkun peittänyt. Rakentaja ja kuokkija itse makaa kuolemansairaana Aholan talon porstuan peräkamarissa, ja epätietoista on, tuleeko hänestä enää kesken jääneen työnsä jatkajaa.