— No en, jumaliste! Ne ovatkin eri miehet, joiden kanssa minä kippistelen.
— Aivan niin, aivan niin. Eihän isäntä kohojen kanssa koolaile… Juu, juu…
— Eri miehet, sanon minä… eri miehet, jotka lauluja laulaa ja tyttöjä kaulaa. Eikös niin, Neulanen?
— Juu, juu.
— Mutta hei, Neulanen! Kippis! — Vai et sinä tiedä, kuule, Neulanen, mitä varten iso Risumäki sinut luokseen haetti. Sanonko minä, Neulanen?
— Sanokaa vain, sanokaa vain, lipoi Neulanen ja sieraimiaan tuhautteli.
— Sinä olet viisas mies, Neulanen, pirun viisas… Mutta ryypätääs välillä… Terve! Suotta sinä, kuule, räätälinä olet… Papiksi tai vallesmanniksi paremmin passaisit… Kippis!
— Hih, hih, hih hihitti Neulanen. Isännän kehuminen tuntui niin kovin mukavalta. Ja viinakin vähitellen veikeästi vaikutti.
— Joo… papiksi, piruvie, tai vallesmanniksi… Jos minulla olisi tuo sinun pääsi, niin vallesmanniksi, saatana, minä rupeaisin… Kippis… ja näyttäisin Syrjälän Teemullekin pitkän perkeleen…
— Kyllähän se, isäntä…