Isäntä hätääntyi. Jokohan se nyt menee, tuo Neulanen… eihän asia vielä valmis ole: Mitäs pirua minä nyt teen. Sanonko sille selvät sanat? En pentele sanokaan… Mutta mistäs se muuten…
Siinä oli nyt syntymässä sellainen pulma, jota humalaiset aivot eivät tahtoneet voida ratkaista. Sen verran ne olivat asiasta tolkulla, ettei peli vielä selvä ole. Mutta mitä siihen tarvittaisiin, sitä ne eivät jaksaneet täydelleen harkita.
Ahaa… nytpä se selvisi. Pieni tuikku lisää, ja sitten ne taas askartaa.
Ja se auttoi.
Isäntä uskoi nyt Neulaselle täydelleen salaisuutensa. Hän aikoi vuokralautakunnan välitystä hyväkseen käyttäen häätää Syrjälän Teemun mökistään. Neulanen oli vuokralautakunnan jäsen, puhelias, ja valmis tekemään melkeinpä mitä vain. Neulasen piti kokouksessa pitää täydellisesti isännän puolta ja sotkea asia tämän eduksi.
Ja isäntä pani nyt omasta puolestaan sanat Neulasen suuhun ja lupasi häntä muistaa, jos vain saadaan Syrjälän Teemulta mökki pois.
— No sehän saadaan, kehäsi Neulanen ryypyistä rohkaistuneena. Kyllä minä väännän Syrjälältä niskat nurin, että rusahtaa ja ajan hänet mökistä maantielle…
— Joo… joo -.. perskutavie… hykerteli isäntä innostuneena lihavia käsiään. Pois… pois…
— Että rusahtaa, vakuutti räätälimestari Neulanen, tehden kädellään sanojaan kuvaavan liikkeen.
* * * * *