— Viivyinpähän vain… Katselin siellä mökillä ja suunnitteita…
— No, mitä sinä siellä katselit? Näkeehän tuon vähemmälläkin.
— Muuten vain…
Ja keskustelu katkesi siihen.
Eeva ja Teemu olivat luonteeltaan aivan erilaiset. Edellinen jäykkä, suoraluontoinen töksäle, jälkimmäinen sovittelevampi, maltillisempi ja mietiskelyyn taipuvainen.
Eeva saattoi väliin tyhjästä kiukustua ja turhasta pauhata kuin porokello. Silloin häntä ei huvikseen kuunnellut. Puhetta tuli kuin turkin hiasta. Ei siinä sanoja punnittu eikä niiden vaikutusta udeltu. Huudettiin vain huudon vuoksi, että suupielet vaahtosi… Eeva oli muuten tekevä, terhakka ja osaava ihminen. Kyllä häneltä työ sujui. Eipä löytynyt juuri naista, joka hänelle kyntti, ja huonot miehetkin olivat helisemässä. Ensimmäisenä hän leikkuupelloilla hääri ja heinäniityillä liikkui. Ja kyllä siinä silloin laiskemmatkin paraansa panivat, kun Eeva reuhtoi mukana… Eivät kehdanneet vätystellä. Olisi pian pilkaksi pistänyt… Nauranut ja naurattanut.
Toisenlainen oli Teemu. Hän ei liikoja puhunut eikä turhia tolissut. Sanoipahan kuitenkin silloin tällöin joukkoon jonkun leikillisen sanan, joka väliin kirvelikin, kehen se sattui. Mutta työmies hän oli vertaa vailla. Ei juuri sellaista työtä löytynyt, josta hän ei olisi suoriutunut. Sanottiinkin, kun vaikea työ eteen tuli, että olisipa tässä nyt Syrjälän Teemu, kyllä hän tekisi.
Kylällä luultiin, että se oli Eeva, joka Teemun huushollissa isännyyttä piti. Mutta se oli harhaluulo. Kyllä Teemu sentään perheen päämies oli. Teemun suuttuessa ei Eevan auttanut muuta kuin vaieta. Se tapahtui tosin harvoin, että Teemu Eevan suun tukki. Mutta milloin se sattui, oli mukinat heti lopetettava. Ennen nuorempana, vielä ryyppyyn menevänä, pienessä pirinässä ollessaan ei Teemu sietänyt Eevan rompotusta ollenkaan. Oli silloin suorasukaisempi. Ihan kirota täräytti, löi nyrkkiä pöytään, että astiat helisi:
— Suu kiinni, akka!
Mutta se tapahtui aniharvoin. Vuosikausiin ei enää ollenkaan. Teemusta oli tullut aivan raitis mies. Ei kannata ryypätä, oli sanonut. Hukkaan siinä raha menee. Sama kuin järveen heittäisi…