Jo vuosikausia Teemu oli oman mökin laittamista ajatellut. Ei ollut siitä kuitenkaan kenellekään mitään virkkanut. Oli tuuminut, että kukapa mulle maata sen verran luovuttaisi, että mökin sijan.
Viimein tämä oman mökin kaipuu oli käynyt niin voimakkaaksi, että sitä ei voinut enää mitenkään vastustaa… Melkein väkisten täytyi lähteä siitä Risumäen isännälle puhumaan, kun se mieluisin mökin paikka oli juuri Risumäen maalta löytynyt.
Höylisti oli Risumäen isäntä Teemun arkaan pyyntöön suostunut.
Ihmeteltävän myötämielisesti.
— Mitäs muuta. Tee vain mökki itsellesi, oli sanonut. Osta tuo lato tuosta raitinsuusta. Siinä on vielä hyvät hirret.
— Mitähän se maksaa? oli Teemu kysynyt.
— Kyllä siitä hinnasta aina sovitaan. Maksa sitten kun jaksat, oli isäntä sanonut.
— Paljonkohan siitä maasta pitäisi maksaa, ja minkäverran minä sitä saisin?
— Ota niin paljon kuin haluat. Kyllähän sitä kangasmaan syrjää siinä riittää.
— Enpä minä sitä liikoja… Milläpäs minä sen maksaisin… Mutta saisinkohan minä sitä pari kolme tynnyrinalaa?
— Riittääkö se?