— Eiköpä tuo riittäne.
Se on hyvä paikka, se Kiviahon syrjä.
Mutta ettet sanoisi minua nylkyriksi, niin pannaan siitä vaikka pari sataa tai sataviisikymmentä vuodessa ja leikkuuaikana kolme työpäivää teiltä jokaiselta.
Teemun mielestä siinä oli hintaa jo liikaakin, mutta kun isäntä ei suostunut alentamaan, niin hän myöntyi ennenkuin rakkaasta mieliteostaan luopui.
— Koskas se sitten mitataan ja erotetaan? oli Teemu kysynyt.
Mitäpä mittaamisia ja erottamisia siinä on. Kyllähän sinä tiedät, mitä sulle kuuluu ja sillä hyvä.
Eiköhän sentään selvyyden vuoksi
Mitäs turhia! Kyllähän miesten puhe muutenkin pitää paikkansa.
Sovittiin siinä sitten niin kuin isäntä tahtoi. Teemun uudistetuista pyynnöistä tehtiin kuitenkin jonkinlainen kirjallinen sopimus kahdeksikymmeneksi vuodeksi, oikeudella jatkaa sitä sitten vielä samoilla ehdoilla yhtä pitkäksi ajaksi. Renki ja päivämies, panivat puumerkkinsä isännän kirjoittaman sopimuksen alle. Paperi jäi isännän haltuun. Missäpä minä sitä säilyttäisin, oli Teemu sanonut.
Paluumatkalla Teemu kyllä isännän suopeutta ihmetteli, mutta oli kuitenkin niin iloissaan mökin paikan saadessaan, ettei siihen sen enempää huomiotaan kiinnittänyt… Kyllä hän muisti, miten Risumäen isäntä oli Heinälän leskeltä mökin viennyt. Mutta heilläpä ei ollut kirjallista sopimusta. Ainoastaan suullinen kauppa. Sitten Heinälä kuoli ja todistajat kuolivat… Vuoden kuluttua isäntä ajoi lesken pois mökistä ja vuokrasi sen räätäli Neulaselle…