Ja niin täytyi mukavista ihmisistä luopua.
Hyvästellessä tuli isäntä vielä portille ja jälkeen huusi:
— Jos vastakin hevosta tarvitset, ennenkuin oman ostat, niin kyllä meiltä saat, kun vain käyt hakemassa. Ja samaan hengenvetoon lisäsi:
— Poiketkaa talossa muulloinkin kuin ohi kulkiessanne.
Niin oli sanonut Aholan isäntä. Eivät ne kaikki alempiaan niin kehotteleisi. Kiitteleisivät itsekseen, kun eroon pääsisivät. Kyllä ne tiedetään ja tunnetaan tämän puolen isoiset. Ei niiden hyvyydestä köyhä kostu… Eihän Risumäen isäntäkään tuntenut entisen torpparinsa poikaa, vaikka poika oli monet päivätyöt nuorempana taloon tehnyt, ennenkuin vasta sitten, kun poika lyseon koulusta pappina palasi.
* * * * *
Hyvä oli omassa mökissä asua. Oikein se tuntui mukavalta.
Ja kaunistakin täällä jo oli.
Tupa tosin oli pieni. Hädintuskin Teemun vähäiset huonekalut siihen sopivat. Kun sängyt, pöytä ja tuolit oli asetettu paikoilleen, niin eipä lattialle liikoja tiloja jäänyt. Sen verran vain, että liikkumaan pääsi.
Mutta kaikki oli niin siistiä ja puhdasta; Miten soma se tuo nurkkakaappikin tuolla peränurkassa on. Voi hyvänen aika! Aivanhan se on kuin Risumäen uusi piironki… melkein kuin opettajan kaupungista tuoma astiakaappi… Kelpaa sitä siihen astiansa ja tavaransa järjestää…