Vähäväkiset odottivat jännittyneinä vuokralautakunnan kaikkivoipaa vaikutusta. Isännät, manttaalinomistajat, käsiään hykertelivät puolueettomien punnitsijain päätöksille… jos ne hyviä olivat. Karkeasti kirosivat, jos pahasti panivat.
Risumäen isäntä hyppi ilosta, kun sai tahtonsa toteutetuksi… kälmi. Oli saanut opettajan, joka oli vuokralautakunnan puheenjohtaja, uskomaan, että Syrjälän Teemu on pyytänyt vuokralautakuntaa ratkaisemaan hänen ja Risumäen isännän välistä riitaisuutta. Räätälimestari Neulanen oli pyynnön vielä vahvistanut.
Ja nyt vuokralautakunta on menossa Syrjälään sovinnon henkeä hieromaan. Risumäen isäntä seuraa mukana. Kyyräilee jäljessä kuin hiirtä vaaniva kissa… Silloin tällöin Neulasen kanssa supisee. Pakosta pitää isännän pelissä mukana olla, vaikka vähän ilettääkin, selvää miestä. Laki ja reklementit eivät kuulu muuten mukautuvan.
Syrjälässä on vuokralautakunnan tuloa jo kauan odotettu. Kulkevilta oli kuultu, että tänään tulevat.
Tavallista aikaisemmin on Syrjälässä jalkeilla oltu. Aamiainenkin on alakuloisina syöty, ja jännittyneinä nyt vuokralautakuntaa odotetaan. Äänettöminä liikutaan edestakaisin ja askareet toimitetaan. Tavantakaa kurkistetaan ikkunasta maantielle. Ja kun mitään ei näy, raskaasti huoaten käännytään hetkeksi pois päin, mutta pian taas takaisin palataan.
Teemu on oikein pyhäpukimissa ja Eevakin on, harvinaisia vieraita, ankaria lakien ja oikeuksien noudattajia varten itsensä siistinyt.
Painostava ja alakuloinen on vanhusten mieli. Ei ole lähettyvillä ketään, keltä neuvoa kysyisi… Lapsetkin, aikuisiksi varttuneet, suurin kieltäymyksin ja puutetta kärsien kasvatetut, ovat maailmalle menneet, pois pienestä pesästä pyrähtäneet omaa onneaan etsimään. Kukapa heitä, vanhoja, nyt kuulisi…
Rauhattomina he mökissään liikkuvat, yhä vain maantielle tähyävät.
— Nyt ne tulevat, ilmoittaa viimein Teemu, ja hänen sydämensä pampattaa pahemmin kuin raskaimman ponnistuksen jälkeen.
— Tulkoot, äännähtää Eeva painokkaasti. Eivät ne meitä kumminkaan puremata nielase.