Kello onkin jo kohta kymmenen, kun vuokralautakunnan jäsenet, saapuvat
Syrjälään.
Aholan isäntä, vuokranantajain edustajana, astuu ensinnä tupaan ja kuulumisia kysellen kädestäpitäen tervehtii. Sitten tulee opettaja Viisainen, lautakunnan puheenjohtajana, ja räätäli Neulanen vuokranottajain edustajana, ynnä pari muuta lautakunnan jäsentä. He eivät kättele, muuten vain hyvää päivää toivottavat. Viimeisenä vääntää Risumäen isäntä. Hetken hän ovensuussa seisahtaa kuin ajatuksiinsa vaipuneena ja sitten kuin hiukan häpeissään, epäröiden ojentaa kättä.
Hitaasti tarttuu Teemu ojennettuun käteen, mutta Eeva ei ole sitä huomaavinaan, Juudaksen kättä, selkänsä vain kääntää ja Aholan isännälle puhelee.
— Onpa siinä vieraille istuntakin, sanoo Teemu, kun tulijat eivät heti istuunnu.
Painavat siinä miehet hitaasti puuta, mutta opettaja Viisainen astuu arvokkaasti pöydän ääreen avaa salkkunsa ja ottaa sieltä esille joukon papereita. Räätäli Neulanen muuttaa opettajan rinnalle pöydän päähän. Risumäen isäntä painautuu aivan ovensuuhun.
Ollaan kotvan ääneti. Pidetään juhlallinen lepohetki. Opettaja
Viisainen selailee vain papereitaan nimensä mukainen ilme kasvoillaan.
Ulkona sataa kuin saavista kaataen ja voimakas tuuli pieksää sadepisaroita Syrjälän mökin matalaa ikkunaa vastaan kuin kuolinkelloja soittaen… raskaasti, rauhattomasti.
Tuvassa vallitsee painostava hiljaisuus.
Opettaja Viisaisen paperien rapina antaa kuitenkin hiukan eloa tähän synkkään tunnelmaan. Muurin raossa sirittävä sirkkakin on hetkeksi hellittänyt. Sekin ikäänkuin vierastaa outoja tulijoita. Kuuntelee… pienen pirauksen päästää… ja taas vaikenee. Kun se on kotvan kuunnellut, virittää se pian voimakkaan virtensä, sirittää niin iloisesti, ettei moista ennen kuultu…
Sirkan siritys havahduttaa tuvassa olijatkin.