— On ja ei, myönsi ja kielsi hän kaksimielisesti. Kuten räätälimestari Neulanenkin tässä jo sanoi, on Teemu tahtonut tänne vuokralautakuntaa, käskenyt minun sitä pyytämään. Aikaa en muista, mutta niin on asia.
Nytpä taas möit sielusi paholaiselle, ilkkui itsekseen räätäli
Neulanen. Pelkäsinkin jo, että minut vain permeen panit.
Isäntä jatkoi:
— Ja vuokraa taas ei ole maksettu sitä määrää, mitä minä olen pyytänyt.
— Paljonko isäntä on vuokraa vaatinut? tiedustaa opettaja.
— Tuhatkuusisataa vuodessa.
— Sellainenko on sopimus?
Syntyy hetken äänettömyys. Risumäen isäntä pyörittelee hermostuneesti lakkiaan. Räätäli Neulanen viheltelee hiljaa, rummuttaa sormillaan pöytää ja altakulmain luihusti luimistaa. Aholan isäntä puhelee hiljaa Eevan kanssa, seuraten kuitenkin toisella korvallaan kokouksen kulkua.
— Sopimus on ollut kaksisataa markkaa vuodessa ja kolme työpäivää taloon elonleikkuuaikana, vastaa Teemu asiastaan varmana.
— Mistäs niin halvalla tällaisen kauniin ja yytsiikaavan lukaalin saa, tokasee taas Neulanen. Eiköhän se ole pötypuhetta. Julkaisematon manifesti…