Ei, vaan vaivaistaloon.
Isäntä oli lupauksensa pettäen mökin muille myynyt.
— Vieläkös tämä tarina muistetaan?
Ei ole rikas Risumäki aina ennenkään rehellistä peliä pelannut eikä sanassaan pysynyt.
KAHDEKSAS LUKU.
Eikä aikonut pelata eikä pysyä nytkään.
Heti vuokralautakunnan kokouksen jälkeisinä päivinä hän riensi kirkolle nimismiehen puheille pirtupullo povessa ja katalat aikeet mielessä.
Nimismies oli vasta vähän aikaa paikkakunnalla asunut. Vajaan vuoden Kinnarniemen pitäjässä esivaltaa edustanut, mutta jo monen miehen kanssa ystäväksi ja tutuksi tullut.
Veikeä kuului vertaistensa parissa olevan. Mukava muulloinkin, kun salaa pirtupulloa puistit… Rahalle ahne…
Pitäjällä puhuttiin, että hän oli aikaisemmin paremmassakin virassa ollut, jopa kuvernöörien kanssa keikistellyt. Mutta nöyränä ryssänvallan kannattajana ja santarmien kätyrinä oli uuden ajan alkaessa saanut lääninhallituksesta lähteä. Ensin oli virasta kokonaan pois potkaistu, mutta notkeaselkäisenä kiipijäluonteena oli jonkun toistaiseksi tuntemattoman onnellisen sattuman kautta päässyt aluksi apulaisnimismieheksi jonnekin ja sieltä kiertäen kaartaen nykyiseen virkaansa.