Tervetullut vieras oli Risumäen isäntä. Mukavasti siinä juttu luisti heti, kun pirtupullon korkki aukaistiin.
Ryypätessä Risumäen isäntä sitten selitti asiansa. Jalansyten hän oli nyt tullut veli vallesmannilta pyytämään apua. Sellainen ja sellainen on asia. Muuan mökkiläinen oli ruvennut hänen kanssaan reistailemaan. Aikoo väkisin ja vääryydellä hänen omistamassaan mökissä asua, ei veroaan maksaa eikä taksvärkkiä tehdä…
— Että eiköhän veli vallesmanni minua vähän tässä jutussa auttaisi ja neuvoisi, miten saisin oikeuteni turvatuksi?
Vallesmanni mietti hetken, ja silloin se selvisi:
— Haasta käräjiin. Häätötuomio hanki. Siitä se hellittää.
— Todellakin, piruvie! Jopa varmasti tokeneekin. Sen minä teenkin. Mutta kuule, etköhän sinä ottaisi ohjia käsiisi tässä asiassa ja oikein lain mukaan hutkauttaisi? Kyllä minä vaivasi palkitsen. Perhanan reilusti maksankin.
Ja sitten isäntä taas kertoi vääntäen ja vääristellen asian toiseen ja vielä kolmanteenkin kertaan.
— Onko todistajia? kysyy vallesmanni.
— Kyllä niitä saadaan, vastaa isäntä silmää vilkuttaen. Hän on varma siitä, että räätäli Neulanen puhuu kuin puhutetaan ja Raitalan Hanssu mitä käsketään. Ja kahdella todistajalla se asia jo lutviutuukin.
— No, kyllä minä otan asian ajaakseni, virkkaa vallesmanni.