— Ja kyllä minä taas maksan, painostaa isäntä pontevasti.
— Sovitaanhan niistä aina, vastaa vallesmanni.
— No, eipä sillä eikä millään. Mutta hei, veli, huittalatrumssis!
Ja hyvinä ystävinä; kättä kaulalle lyöden kaverit iltamyöhällä erosivat.
* * * * *
Seuraavana päivänä Risumäen isäntä haetti räätälimestari Neulasen luokseen. Selitti hänelle kiertäen kaartaen tarkoituksensa ja pyysi häntä käräjillä puhumaan puolestaan… tietenkin maksua vastaan… niin kuin hyvä on ja asia vaatii.
Ja räätälimestari Opatus Neulanen myöntyi. Tiesihän sen, vanhan väärienvalojen tekijän.
— Kyllä minä tämän ropleemin ratkaisen. Pahempiakin pulmia olen selvitellyt.
— Kyllähän sinä, hykerteli hyvillään isäntä. Minä tarkoitan, että jos sinä oikeudessa todistat niin, että Teemu lähtee mökistä, niin kyllä minä siitä sinulle maksan… Enkä takaa, vaikka sinulle mökin sitten sopuhinnalla vuokraan.
Neulanen naurahti hyvämielisesti ja virkkoi: