— Kunpa kostaisi, kunpa kostaisi! Minä en siihen ainakaan kykene. Eikä minulla ole haluakaan.
— Kosto on Herran kädessä. Hän yksin antaa jokaiselle ansion mukaan. Ei sinun tarvitsekaan kostaa. Kuule, ei tarvitse. Kyllä Herra sen aikanaan tekee. Suuret sotajoukotkin hän kykenee kurittamaan ja maahan lyömään. Ei paina paljon Hänen käsissään isännät, ei vallesmannit. Niin ovat kuin akanat tuulessa…
* * * * *
Nöyrinä ja kuuliaisina vanhukset alistuivat kovaan kohtaloonsa.
Elämää oli edelleenkin ajateltava, niin synkältä ja toivottomalta kuin se näyttikin.
Heti parattuaan Teemu tallusteli Aholaan. Sieltä oli ennenkin hädän hetkellä avun löytänyt, sinne nytkin turvautui.
Aholassa tiedettiin, miten käräjillä oli käynyt. Aholan isäntä oli lautamies, ja nyt hän juurtajaksaen selitti Teemulle asian.
Neulasen ja Hanssun valallisesta todistuksesta tällainen tuomio johtui. Hän oli kyllä tuomarille koettanut selittää, että nyt ei taida mennä niinkuin pitäisi. Todistajat taisivat puhua vastoin parempaa tietoaan. Mutta ei ollut tuomari huomautuksesta mitään välittänyt. Laki on laki, oli sanonut. Hänen täytyy tuomita lain kirjaimen mukaan, vaikka tietäisikin, ettei asia aivan niin ole. Kahden todistajan lausunto on otettava huomioon ja se pitää, varsinkin silloin, kun todistajia ei ole yritettykään jäävätä. Niin oli sanonut. Vanha tuomari ei olisi niin tehnyt. Kyllä se olisi tarkemmin tutkinut ja tuuminut. Kumma, kun tämä nuorimies uskalsi asian heti lukkoon lyödä. Paha, ettei vanha tuomari ollut itse oikeutta jakamassa. Poikaset ovat aina tottumattomia silloin, kun miehisen miehen mieltä kysytään. Toiset lautakunnan jäsenet yhtyivät tuomariin. Mäkelän Mattikin. Minä vain olin eri mieltä, mutta se ei auttanut. Sääsken ääni ei kauaksi kuulunut. Ja nimismiehen sotkeminen ja asiaan sekaantuminen oli kanssa paha juttu. Yhtenään se siinä tuomarin korvaan supisi ja häklätti. Kun olisit ymmärtänyt edes lykkäystä pyytää tai kun olisit älynnyt ilmoittaa tyytymättömyyttä päätökseen, niin asia ei olisi ollut vielä tykkänään menetetty niinkuin se, ikävä kyllä, nyt on. Kyllähän minä olisin sinua neuvonut, jos tiesin, ettei sinulla ollut avustajaa. Mutta en tiennyt ennenkuin vasta oikeuden edessä. Ja silloin en antamani tuomarinvalan perusteella saanut sinua neuvoa enkä ohjata. Päätöstä tehdessä koetin, kuten jo sanoin, puolestasi puhua, mutta se ei auttanut. Loppu oli surullinen, sen myönnän.
Näin Aholan isäntä, vanha lautamies, vakavana Teemulle puheli.
Äänettömänä kuunteli Teemu Aholan isännän sanoja.