Parina viimeisenä yönä oli maanpinta jo hiukan routaantunut, pienimmät lätäköt kuivuneet. Läpinäkyvä, ohut jääriite kuin hieno, täplikäs harso, oli äsken vielä niin likaiset lammikot peittänyt. Kuraiset kujat ja ajotiet olivat käyneet roustanteelle. Järvien rantamatkin jo jäähän juuttuivat.
Vielä vähän viileitä päiviä ja pakkasia, ja hyvä talvenpohja oli valmis.
Yhä puhkui pohjoinen kylmää. Kuulakka taivas peittyi pilveen-… Ja sitten eräänä aamuna, kun ihmiset unestaan heräsivät, he huomasivat, että valkoinen vaippa oli kaiken karun ja kolkon ylle viihtyisesti levitetty.
Heti ensimmäisellä rekikelillä Syrjälän vanhukset aikoivat muuttaa
Aholaan.
Vähäiset tavaransa he olivat hiljalleen kokoon keränneet. Hitaasti he poislähtöä valmistelivat.
He toivoivat salaisesti, että Risumäen isäntä vielä viimetingassa muuttaisi mielensä, peruuttaisi päätöksensä, ja antaisi heidän, kaikesta huolimatta, jäädä tähän rakkaaksi käyneeseen mökkiin, jonka hyväksi he, muun työn lomassa, olivat monet pitkät ja vaivalloiset vuodet uurastaneet.
Mutta se oli turha toivo.
Hermostuneena odotti Risumäen isäntä mökin tyhjentymistä. Ja kun se ei hänen mielestään tarpeeksi pian tapahtunut, niin hän ryhtyi häätämään.
Ja helppoahan se olikin.
Oikeuden päätös oli voittanut lainvoiman. Mitäs muuta, kun ulos mökistä ja äkkiä.