Maaliskuun 7 pnä ….
Talven valta on taittunut. Kuin iloisena viserryksenä väistyy päivä toisen, entistään yhä vain kirkkaamman tieltä, hukkuu kuin hankien huikaisevaan kimallukseen, haihtuu raikkaitten, keväisten tuulien vapauttavaan, väkevään huminaan, joka kuin valtavana, voitokkaana virtenä laulaen lentää yli talven unesta valveutuvan maan ja jääkahleitaan luovan laajan, levottoman meren.
Jokainen päivä on kuin havahtuvan elämän uusi, hohtava synnyinhetki. Ilmat ovat täynnä aavistelevaa odotusta, joka kuin tuhansina sulotuoksuina tunkeutuu olemukseen juovuttaen, päihdyttäen, hullauttaen aistit, täyttäen sielun kuin siintävän silkin salaperäisellä suhinalla, tummien, välkkyvien jalokivien raskaalla, huumaavalla loistolla, sydänyön satakielien suurella soitolla.
Nämä alkavan kevään ensimmäiset, kuultavat päivät kuin kruunaavat talven iäisen kauneuden. Tuhatsärmäiset timantit leimuavat, syytävät tultaan kaikkialla. On kuin sokeat saisivat takaisin näkönsä, kuurojen korvat aukenisivat, mykät rupeisivat puhumaan, ja itse valjut vainajatkin nousisivat viluisista, jäisistä hautaholveistaan.
Liian köyhiä ovat sanat kuvaamaan tätä uudestisyntymisen suurta, riemuitsevaa luomisen juhlaa, liian köyhiä ja kuluneita. Viskaan pois kynän, paiskaan paperit syrjään, jätän ne päivän käsiin kellastumaan. Pivollinen kahisevia, kuihtuvia syyslehtiä, kajastuksia elämän suuren, polttavan, ainaisen auringon korkeasta, kiiluvasta kullasta. Kuvan kuva, pisaran pisara. Täyteläisyyden tyhjyys, autiuden avuttomuus, alakuloinen huokaus aavistelevassa, ainaisessa odotuksessa, kaukaisessa kaipuussa, rajallisen rajattomuudessa, jolla ei mitään alkua ole.
Yhtä vähän kuin loppuakaan.
AURINGOSTA OLET SINÄ TULLUT JA AURINGOKSI PITÄÄ SINUN JÄLLEEN TULEMAN
Auringosta olet sinä tullut, pyhästä, polttavasta piiriloimusta, jonka alku on siellä, kunne sen viimeisetkin rajat raukeavat.
Aurinko, miljoonat, määrättömät auringot, ovat yhtä. Niissä on elämän alku, samoinkuin sen viimeisinkin palava päätepiste. Ulkopuolella sen on kuolema, kolkko ja iäinen, sen piirissä elämän hyvä, lempeä, laupias rajattomuus.
Aurinko on sinun alkusi, Jumalassa ovat sinun syntysi pyhät, iäiset juuret. Aurinko on Jumala, ja Jumala on aurinko, nimistä vähät, kunhan niitä vain nöyrinä, kasvot maahan luotuina kumarrat.