JOHAN HERMAN WESSEL.
(1742-1785.)
PIKKU RUNOJA.
I.
Kell' ei uskallusta juoda, sille mahtia ei suoda myöskään mitään suurta luoda, jok' ei vetenä pois vuoda.
II.
Kuoro.
Kehnon lääkkeen lemmenpiinaan löytää mies, mi turvaa viinaan; milloin vain nuo yhteen suli, silloin aina kasvoi tuli; yhteen taas jos sama pesä liitti nuo, niin puhkes kesä, jonka hellettä kait sietää harvat voi, sen kaikki tietää.
Juon tilkan enkä tunne haittaa, jos suinkin vain tuo tilkka maittaa ja samaten jos joka aimo mies tekisi ja viisas vaimo, niin hölynpölyn roskaan, moskaan he eivät takertuisi koskaan.
Jos mielijohteen joskus saisin, (jot' en kait saa) ma että naisin, niin avull' ikipöhnän mäkeen ma loisin kotirauhan takeen. — Mut vuoksi tämän mielijohteen mun naamani sai häpeenhohteen.