IV.
Veli hyvä! Sitten vasta kaulaa kasta, konsa syvä jano sull' on. Jälleen maistaa voit, kun paistaa pohja pullon.
V.
Kieltäymys! hyve viisaiden tuo, elon myöhään iltaan mi riemuja suo, tosin sitkeitä, mut ylen viihtyviä! Sadatella et mua kovin saa kipeästi, elon kernaammin kun lyhyen ripeästi elän nauttien riemuja kiihtyviä.
VI.
Kieltäymys tykö Herran vie mun! Mut kieltäymättä saan suuremman riemun; siks kait parempaakaan kun saanut en tietää yhä vain hyvin jälkimmäistä voin sietää.
HENRIK IBSEN.
RUNOILIJAN LAULU.
Riemun, leikin lempee paikka puisto tää on paahteinen: mitä siitä, syksy vaikka murtaa toivot keväimen. Ylläsi kuin valkosumu häilyy kukat oksillaan, — huomenna ne tuulen humu siroitelkoon maailmaan.
Miksi kesken kukoistusta ajatella hedelmää? Miks on mieles murheen-musta, huokaat elon hyörinää. Linnunpelätit miks soivat päässä rumain riukujen? Veikot hilpeet, linnut voivat laulaa lailla tiukujen!