Suojasta miks kukkatarhain karkoittaisit lintusen? Suo sen viedä toivees parhain palkaks sulo-laulujen. Heelmä myöhäinen jos vaihtuu lauluun, niin sa voitot vaan; muista, että hetket haihtuu; kohta halla hyytää maan.
Tahdon elää, riemurinnoin laulaa kunnes kuihtuu maa; — heittää sitten nuoruus-innoin, mi ol' kerran ihanaa! Portti auki; laitumelle käykööt laumat nälkäiset; kukan taitoin, sama kelle jäävät kuolleet tähtehet.
KUORO "RAKKAUDEN KOMEDIASTA"
Puhu, tuuli, nyt siipeen ja purjeeseen, ma kotkana käyn yli vyöryvän veen; lokit jäljessä kirkuen kiitää. Alas aaltoihin nyt älyn arkinen työ! Kenties karit purteni pirstaksi lyö; mut sorjaa on laineilla liitää!
BJÖRNSON.
KÄTKETTY LEMPI.
Hän penkillä murjottain tytön tanssia katseli vain. Hymyn tälle hän suo, tuon rientävi luo; — pojan syänveri kuiviin ol' juosta, mut kenkään ei tietänyt tuosta.
Kävi neitonen varjohon haan, eronviestiä kuunnellessaan alas viskautui, ja kyyneliss' ui: elintoiveensa tyhjiin ol' juosta. Mut kenkään ei tietänyt tuosta.
Vaan unhetta aika ei suo, palas vihdoin hän armaansa luo. — Tytön miel' levoton jo rauhassa on; hänt' aatellen läks elämästä. Mut kenkään ei tietänyt tästä.