Ma teidän allanne leikkiä löin useasti lapsena, jolloin näin läpi lehväkattonne liikkuvan holvin yön korkean taivaan ja tuikkivat tähdet.
Sa lankea maahan, palvele aatetta elämän, on elämä valtias maailman. Sen airut, aurinko, laelta taivaan piirtää lempensä kultalaulun meille.
Joka olennon painaa tahdon ma povellein! Joka kukkiva puu nyt puhua voi, elämästä, lemmestä, kauneudesta se haastaa; on iltatuuli mykkien kieli.
JOULUKIRKOSSA.
Jo sammuneet on tulet alttarin! Ne olivat sen valon heijastusta, min taivas antoi, yö kun oli musta, se ainut säteensä loi kuiluihin. Tuskasta meidät päästää vain tuo valo, mi Betlehemin yllä säteili: halvassa seimessä, ah syttyi palo, mi Luoja oli, ihminen myös jalo, tien kotiin kaikille se näyttävi. Ja viisaat miehet mailta kaukaisilta, Idästä, Ganges-virran rantamilta sen seimen ääreen kullat, helmet toi, se seimi sovituksen meille soi. Vain lapsi! Mutta rauhan ihanilta hän saapui mailta, miss' ei miekat lyö, ei vuoda veri, hänen harteitansa painosti maailmoiden synninyö, — hän ukkosen ja myrskyn voimallansa vaimensi; alkoi valkeuden työ. Ja autuus, jonka muinoin vaihtoi vaivaan ens ihmispari aluss' aikojen, takaisin meille suotiin jällehen. Uudelleen laadittihin lait taivaan, uudelleen taivaat meille aukeni, joiss' usko, toivo, rakkaus, vallitsi, ja veljessopu. — Valtaa kuoleman inehmot näyttäneet ei kammoovan, kun rauhan ruhtinas sai ikävöity, tuo orjantappuroilla seppelöity. — Ja tammi taittui, kaislat kaatuivat taas noustakseen: näin kaikki raakuus taipui, ja Rooman kotkain valta maahan vaipui, näin välkkyi kyyhkyn siiven hopeat. — Ah neitsyt, puhtahampi päivän tuojaa, povessaan kantoi maailmoiden Luojaa. Korvessa pedot kylpi hurmeessa, mut esiin astui Judan leijona. Ylhäällä Isä kiersi tähtitarhaa, mut maailmassa poika yksin harhaa. Katuivat kansat, syämet taipuivat, valtoihin rakkauden vaipuivat.
AUGUST STRINDBERG.
KATKELMIA RUNONÄYTELMÄSTÄ "VALTAMAANTIE".
Alpeilla.
Tienviitta, jossa kaksi siipeä; toinen osoittaa ylös-, toinen alaspäin.
Taustassa mustia ukkospilviä. Myöhemmin puhkeaa ukonilma.