Sydänyöllä vasta, kun ihmiset nukkuu, kuu meille valonsa suo, yön tähdet luo loistettaan: me silloin laulamme, käymme, ja ryhdymme karkelemaan.
Sydänyöllä vasta, kun ihmiset nukkuu, me niityllä leppien luona alan etsimme avaran, ja laulamme, vaellamme, ja tanssimme unelman.
TANSSILAULU.
Välinpitämättömät:
Tule, kaunoinen, myötä, käy kanssani tanssiin! Karkelo juhlamme kauneus on. Minun ellet sa ole, niin siksi voit tulla, tulet, tai iäks hylkäät, niin tanssimme sentään. Tule, kaunoinen, myötä, käy kanssani tanssiin. Karkelo juhlamme kaunistavi.
Rakastavaiset:
Mitä juhlista, armaani, ellet ois myötä? Mitä, kalliini, ilman sua karkelosta? Minun ellet sa oisi, en lähtisi tanssiin, jos oot iät mun, elo juhlaa on vain. Mitä juhlista, armaani, ellet ois myötä? Mitä, kalliini, ilman sua karkelosta?
Välinpitämättömät:
He lempikööt vain, ja me karkeloikaamme! Pois tanssista riutuva rakkaus käy. Kun kauniissa kaarissa karkelo kiertää, he hiipivät metsähän himmenevään. He lempikööt vain, ja me karkeloikaamme! Pois tanssista riutuva rakkaus käy.
Rakastavaiset: